Kyoto

Jälleen yksi viikko arkea takana ja tekemistä pitäisi viikonlopulle keksiä. Osa (lähinnä suomalaiset...) vaihtareista päättivät lähteä yöksi ulos bilettämään, mutta itse emme Rodrigon kanssa jaksaneet anoa poissaololupaa ihan vielä. Lukukausi alkaa kunnolla myös japanilaisille ensi viikolla, joten on ehkä parempi tehdä ensivaikutelmat vähemmän turvonneella naamalla ja lähteä ryyppyreissulle isommalla porukalla myöhemmin. Sen sijaan keräsimme uusia hienoja puhelimiamme käyttäen kaikki Kyotosta kiinnostuneet kasaan ja lähdimme seikkailemaan muinaiseen temppelikaupunkiin.

Kyotossa on temppeleitä vaikka muille jakaa joten emme olleet sen kummemmin suunnitelleet mihin menemme. Mikäs seikkailu se semmoinen olisi. Saavuttuamme Kyoton Hankyu-linjan päätepysäkille seurasimme hetken vilkasta, mutta yllättävän tilavaa pääkatua ja saavuimme punaisille porteille josta alkoikin valtava temppelialue.

Kyoto on yksi suosituimmista turistikohteista joten länkkäreitä näkyi huomattavasti enemmän, kuin Osakassa. Itse asiassa Kyotossa myös japanilaiset ovat turisteja ja välillä tuntuikin omituiselta, kun pyhissä temppeleissä kuhisi porukkaa kameroiden kanssa ja rihkamakojuja löytyi mitä kummallisimmista paikoista. Paikalla näkyi myös japanilaisia täysmustissa kuteissa ilmeisesti hautajaisia viettämässä ja välillä tuntui ikävältä olla tyhmä turisti pyörimässä muiden hautajaisissa. Ilmeisesti tämä on kuitenkin melko normaalia, kun kaupungissa kerran pyörii miljoona turistia. Suomalaiselle silti omituinen ajatus.

Vietimme koko päivän Kyotossa, mutta silti paljon hienoja paikkoja jäi vielä näkemättä. Kyotoon pääsee kuitenkin junasta riippuen n. 30-60 minuutissa ja moni käykin sieltä Osakassa koulussa ja/tai töissä sekä vice versa. Uusia visiittejä tulee siis varmasti tehtyä useampiakin, kunhan tiedän lisää näkemisen arvoisia kohteita.




Junamatka Kyotoon ja palloilua keskustassa matkalla temppelialueelle. Kuvissa meksikolainen Andrea, jenkki Jesse, Rodrigo, hollantilainen Tim ja pilkahdus jenkki Timiä.




Temppelialueella oli mukavan rauhallista ja kaunista verrattuna Kyoton keskustan sekä Osakan yleiseen hulinaan.





Valtava hautausmaa temppelien yhteydessä.

En odottanut, että yksi upeimmista maisemista joita koskaan tulen elämässäni näkemään olisi hautuumaa Kyotossa. Mietitytti viitsiikö siellä kuvata, mutta Kyoto on sen verran turistikaupunki ettemme varmasti olleet ainoat hölmöt palloilemassa hautausmaalla. Hautausmaalla oli muutenkin hiljaista ja paikalla oli vain muutama japanilainen mustissa kuteissa pesemässä hautakiviä. Suomessa haudoille viedään kynttilöitä, kun täällä vainajia muistetaan pesemällä hautakivi ja polttamalla suitsukkeita.



Shoppailukatu täynnä kaikenlaisia pikkuputiikkeja ja Tim arvostamassa melonijäätelölimuherkkujuomasysteemejä.

Kyoton turistikaupungin statuksen huomasi selvästi mm. ravintoloiden ja kauppojen hinnoissa sekä siitä, että ensimmäistä kertaa Japanissa ollessani olivat kaikki menut myös englanniksi.


Kiyomizu-dera -temppelin kolmikerroksinen pagoda ja huge kello.


Kuvaa Kiyomizu-deran sisältä ja Jesse tohkeissaan.


Sisäänkäynti "rakkauden kivelle", eksyneet ulkomaalaiset ja Kiyomizu-dera.

Kiyomizu-dera on Kyotoa itseäänkin vanhempi temppeli vuoren rinteellä (rakennettu vuonna 778). Temppelin rakennuksessa ei ole käytetty yhtäkään naulaa ja se on yksi monista kyotolaisista Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvista kohteista.


Pyhä Otowan vesiputous ja kaunista puutarhaa.

Kaikista vesiputouksen kolmesta virrasta juomisen uskotaan lisäävän viisautta, elinvoimaa ja kaikkea. Jotkut japanilaiset kuitenkin uskovat, että vain kahdesta pitäisi juoda ja ahnehtimalla kaikista kolmesta tuo itselleen epäonnea. Itse en käynyt kokeilemassa kumpaakaan vaihtoehtoa, kun on kummiskin noita Multivitoja vielä purkki jäljellä.



Kyoton näköalatorni ja maisemaa.

Vaikka Kyoton pitäisi olla astetta pienempi kaupunki, niin kyllähän sitä lääniä riitti silti joka ilmansuuntaan.


What?



Kyoton todella eeppinen JR:n juna-asema.

Kyotosta lähtevät jatkoyhteydet ympäri Japania joten asema oli luonnollisesti iso. Sana "iso" ei kuitenkaan riitä kuvailemaan asemaa ja sen eeppisyyttä varsinkin, kun yläkerroksissa sattui juuri sillä hetkellä esiintymään jonkinlainen kuoro ikäänkuin vain lisätäkseen wow -effektiä.