torstai 18. syyskuuta 2008

Fanclubin ensimmäiset jäsenet

Asuntolamme lähellä on lukio sekä ala-aste. Aamuisin matkalla juna-asemalle jaloissa viliseekin pikkuisia japanilaisia kaikilla samanlaiset keltaiset hatut päässään ja vastaan tulee lukiolaisia koulupuvut päällä. Tänään ohitettuamme jälleen kerran erään ala-astelaisten kulkueen kuului takaamme tovin supinaa ja vielä vähän matkaa käveltyämme rupesivat lapset huutelemaan "HERROO! HERROO!" (japanilaisille tuottaa vaikeuksia ääntää L, joten se muistuttaa usein enemmän tai vähemmän R:ää). Huusin takaisin "Hello!" ja siitäkös se vasta riemu alkoi. Ei kylläkään mitään hajua nauroivatko he meidän kanssamme, vai meille.

Lapset katosivat pian kulman taakse ja huutelivat iloisina bye bye, vain ilmestyäkseen korttelin jälkeen taas polullemme. Ja taas riemuittiin. Näimme samat lapset vielä kolmannen kerran palatessamme neljän aikoihin asuntolalle ja tällä kertaa hetken tuijotettuaan he jo kysyivät "How are you doing?". 6-vuotiaan japanilaisen yllättävän hyvin lausuttu englanninkielinen lause hätkähdytti hetkeksi, mutta esittelimme kuitenkin itsemme heille japaniksi ja vaihdoimme muutaman sanasen heidän kanssaan. Lasten japania on yllättävän helppo ymmärtää, joten siinäpä jatkoa ajatellen oiva kohde kielisparraukseen. Lähtiessämme lapset vielä kutsuivat meitä sempaiksi (ylempiarvoinen, kunnioitettu vanhempi), joka oli ihan mukava juttu.

Koululla päivä meni tutustumisleikkien parissa. Päivä päätettiin kuitenkin melko lyhyeen, koska Osakaa lähestyy tsunami, jonka pitäisi olla täällä kohtapuoliin, eikä silloin parane enää olla ulkona. Ihan hyvä juttu lämmitellä ensin vähän tsunamilla, ennen kuin niitä maanjäristyksiä pääsee kokemaan! Kävimme kuitenkin vielä ennen asuntolalle palaamista Ibarakin kaupungintalolla anomassa itsellemme pakolliset Alien Registration Cardit, jotka toimivat henkilöllisyystodistuksinamme jatkossa (itse kortti saapuu postissa 10 päivän päästä).


Campuksen teehuone. Halutessaan voi liittyä harrastekerhoon jossa harjoitellaan perinteistä japanilaista teeseremoniaa, joka on lähes oma taiteenlajinsa (tai vissiin onkin).


Matkalla Ibarakin kaupungintalolle vastaan sattumalta tullut pyhättö ja tutustumisleikkejä.

Ei kommentteja: