Tapahtunut tähän mennessä

Aloitin blogin hyvissä ajoin, mutta paljon on jo ehtinyt tapahtua. Onkin siis varmaan paikallaan vähän valaista itse hakuprosessia ja minkälaisia asioita se on pitänyt sisällään.

Koko homma alkoi siitä, että koulu julkaisi listat kaikista yhteistyökouluista ja järjesti orientaatiotilaisuudet hakuprosessia koskien. Käytännössä homma meni niin, että täytimme elektronisen hakulomakkeen jossa ilmoitimme kolme paikkaa, jonne haluaisimme lähteä. Perustelut tehtiin myös samaan lomakkeeseen vastaamalla kolmeen kysymykseen:

1. Why do you want to study in these institutions? What goals do you set for your study abroad period (professional, personal) ?
2. What studies are you planning to take?
3. How these studies support your personal study plan?

Jokaista maata ei tarvinnut erikseen perustella, vaan riitti jos kertoi vain yhdestä. Itse kirjoitin vain Japanista (2. ja 3. hakuvaihtoehto olivat molemmat USA). Kaikkia kriteerejä en muista, mutta paikkavalintoihin vaikutti ainakin suoritettujen opintopisteiden määrä, arvosanat ja tietenkin hyvät perustelut. Itselläni ei mikään uskomaton tilanne noiden kahden ensimmäisen kriteerin kohdalla ollut, joten päätin panostaa perusteluihini. Aluksi vähän huolestutti, mutta ilmeisesti hyvät perustelut voittavat aina pelkät numerot ja selvisin ensimmäisestä vaiheesta. Ihminenhän nekin hakemukset nimittäin lukee.

Japaniin hakijoille lähetettiin vielä erikseen sarja lisäkysymyksiä jostakin syystä. Eli nyt vasta oltiin finaalissa. Ihmettelin kuitenkin vähän, ettei meitä haastateltu vaan jouduimme kirjoittamaan taas kirjalliset vastaukset neljään kysymykseen:

1. Mitä tiedät japanilaisesta kulttuurista?
2. Mitä seikkoja on hyvä ottaa huomioon japanilaisten kanssa toimiessa?
3. Miten suhtaudut tarjolla oleviin asumisvaihtoehtoihin (perhemajoitus ja opiskelija-asuntola, joissa molemmissa on kotiintuloajat ja tarkat säännöt)? Vaihto-opiskelijan ei ole mahdollista hankkia asuntoa vapailta markkinoilta Japanin lainsäädännön vuoksi.
4. Miten aiot hyödyntää kokemusta urallasi?

Vastaukset olivat ilmeisesti tarpeeksi hyvät ja jonkin ajan kuluttua sain sähköpostilla ilmoituksen siitä, että olin HAAGA-HELIAn puolesta valittu Japaniin. Yhteensä meitä lähtee 4 kpl HAAGA-HELIAsta. 3 tyyppiä Pasilan yksiköstä ja meikäläinen ainoana porvoolaisena.

Tässä vaiheessa reissu ei ollut vielä kuitenkaan täysin varma, vaikka paikan olinkin jo saanut. Vastaanottavan koulun pitää nimittäin vielä hyväksyä tulevat vaihtarit erikseen. Ikinä ei kuulemma tässä vaiheessa ole enää ketään hylätty, joten ilmeisesti kyse on vain muodollisuuksista. Jännän asiasta teki kuitenkin se, että hetken odottelun jälkeen saimme aikamoisen nipun paperia Japanista ja pari päivää aikaa niiden täyttämiseen. Tarkkoja sivumääriä en muista, mutta Japaniin piti lähettää mm. asuntola/kotimajoitushakemus, 7 valokuvaa (4x3cm), 2 suosituskirjettä, viisumihakemukset, opintosopimus ja lääkärintodistus. Viesti näistä tuli muistaakseni keskiviikkona ja perjantaina niiden piti jo olla kv-palveluissa. Tuli aika hiki ja huoli oli kova siitä, että menevätkö kaikki läpi, kun kiireessä niitä yritti täytellä eikä välttämättä edes ihan kaikkea tajunnut.

Noh, paperit postiin ja sitten vain odottelemaan. Tällä välin oli sitten oheistoimintaa, kuten pakollinen Aasia-orientaatio Arcada-AMK:ssa Helsingissä. Tästä voisi sen verran kommentoida, että aika turha keikka oli. Päivä alkoi sillä, että ilmeisesti vietnamilainen kaveri lauloi auditoriossa ensin pari vietnamilaista biisiä ja lopuksi satumaa-tangon. Ok, no se oli omalla oudolla tavallaan ihan hauskaa. Sitten kuunneltiin kuinka Arcadan rehtori luennoi vähän suomenruotsalaisuudesta ja siitä, kuinka Helsinki on perustettu paikalta, jossa Arcada sijaitsee (Miten nää jutut liittyy vaihto-opiskeluun Aasiassa?).

Sitten joku terkkaritäti kertoi meille siitä, kuinka Aasiassa kannattaa juoda vettä ja käyttää kondomia. Lopuksi saimme vielä luennon kulttuurishokista, joka nyt oli ihan hyvä luennoijan erilaisen ja tuoreen näkökulman ansiosta. Päivän lopuksi jakauduimme maaryhmiin ja siellä se kulttuurishokki vasta iskikin, kun tajusin suurimman osan ryhmän jengistä olevan enemmän tai vähemmän "anime-orientoituneita". Yllättävää oli myös se, että suuri osa näistä ihmisistä ei ollut edes oikeasti menossa vaihtoon.

Siellä sitten fiilisteltiin kuinka söpö on japaniksi kawaii ja kaikkea muuta kivaa. Meikäläinen taas mökötti nurkassa ja yritti ajatella positiivisesti. Oli paikalla kuitenkin kaksi jo Japanissa käynyttä vaihtaria jotka vähän kertoivat omia kokemuksiaan. Tämä taisikin olla koko päivän paras anti. Muuten täysin turha päivä jos vähänkin tietää kohdemaansa kulttuurista valmiiksi.

Myöhemmin oli vielä erikseen pakollinen vaihto-opiskeluorientaatio jossa käytiin läpi muutamia käytännön asioita kuten KELA-systeemit jne. Tästä oli sentään vähän enemmän iloa.

Anyways, siinä nyt muutama kuukausi tiivistettynä. Päällimmäisenä tässä on vallinnut huoli niiden papereiden läpimenosta ja siitä syystä en edes lippua uskaltanut tilata varhaisessa vaiheessa. Tällä viikolla saimme kuitenkin vihdoin viestiä Japanista, jossa ilmoitettiin, että kaikki saivat paikan ja viisumeidenkin pitäisi saapua kesäkuussa. Jee! Nyt lentolippua tilaamaan.

Japanilaiset ovat siitä hyvää porukkaa, että he ovat ahkeria ja heihin voi luottaa. Tässä mielessä ei missään vaiheessa ollut huolta siitä, etteikö Japanin päässä paperit kovasti pyörisi. Huoli oli lähinnä siitä, että japanilaiset ovat myös aika nipoja ja missään vaiheessa ei ollut varmuutta viisumipapereiden oikeaoppisesta täytöstä. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja nyt vain odotetaan viisumia. Jotkut maat kuten esim. Mexico eivät ikinä kuulemma edes kontaktoi tulevia vaihtareita ja porukkaa lähetetään sinne ilman mitään varmaa tietoa siitä onko heillä edes opiskelupaikkaa.

Eli tällaista tapahtunut ja lisää infoa sitten, kun jotain taas tapahtuu.

Meitsi se vaan bloggailee

Olen lähdössä syyskuussa Japaniin vaihto-opiskelemaan ja takaisin tulen tammikuussa 2009. Blogin avasin siksi, että se on hyvä tapa raportoida edesottamuksistani yhdellä kertaa kaikille niistä kiinnostuneille ja näin säästää aikaa, joka muuten kuluisi jokaiselle erikseen tarinoidessa.

Kuten nokkelimmat pokkelimmat jo arvasivatkin, en vielä ole Japanissa, enkä sinne vielä ihan heti lähdekään. Prosessi on vielä kesken mutta ajattelin aloittaa blogaamisen jo hyvissä ajoin, jotta myös tulevaisuuden HAAGA-HELIAlaiset (ja muut asiasta kiinnostuneet) saisivat tietoa vaihto-opiskeluprosessista kokonaisuutena sen edetessä eikä vasta sitten, kun palaan ja olen jo unohtanut kaiken tämän alkupään säädön.

Kuulumisia pyrin kirjoittamaan sitä mukaa, kun jotain kirjoittamisen arvoista ilmaantuu. En ole ennen blogeja kirjoitellut joten en tiedä miten se käytännössä onnistuu, mutta yritän raportoida parhaani mukaan pitkin matkaa ja varsinkin sitten, kun vihdoin ja viimein sinne Japaniin pääsen.