sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Alla kirsikkapuun ei voi olla kukaan muu, siellä siellä se Jukka on

Himejin visiitin aikoihin olivat kirsikkapuut alkaneet pikkuhiljaa kukkimaan, mutta eivät olleet vielä päässeet täyteen loistoonsa. Kirsikkapuut ovatkin täydessä loisteessa vain hetken ja jokavuotinen japanilainen ongelma onkin silmä tarkkana seurata uutisista missä päin niitä nyt olisi täydessä kukassa.

Itsekin olimme suunnitelleet menevämme jonnekin päin Kansain aluetta ihastelemaan kirsikkapuita vaihtari- ja opettajaporukalla, mutta jouduimme lykkäämään reissua viikolla, koska puut olivat vasta puoliksi kukassa. Kun ajoitus saatiin vihdoin kohdalleen ei tässä ole oikein muuta tullutkaan tehtyä viime päivinä, kuin juotua kaljaa kukkivien kirsikkapuiden alla päivää paistatellen. Niin, siitähän koko "hanami" -touhussa onkin siis kyse, eli picnicmeiningistä kirsikkapuiden alla japanilaiseen tyyliin yleensä pienessä tai vähän suuremmassa hiprakassa. Mutta mikäpä siinä, kun kelitkin suosivat. Täällä on nyt pari viikkoa ollut lämpötila n. 24 celsiuksen paikkeilla ja ilma vielä toistaiseksi kuiva, eli vähän kuin parasta Suomen kesää eläisi.


Luokkaretkellä Shukugawassa.

Osakan alueella kirsikkapuita on vähän joka puolella ja varsinkin yksittäiskappaleina, mutta hanamin ideana onkin siis leirityä paikkaan jossa niitä on roppakaupalla ja viettää päivä siellä. Mm. Himejin linna on kuulemma oikein mahtava hanamipaikka, vaikkakin jäi nyt tällä kertaa todistamatta. Lähdimmekin sen sijaan Shukugawalle, joka on yksi esimerkki niistä lukemattomista hyvistä hanamipaikoista.


Oli pinkimpää, kuin Hello Kitty -putiikissa konsanaan.


Leiri pystyyn puun alle ja eikun chillisti. Keskimmäisessä kuvassa maikat, ninjamaista ja maagisella tehokkuudella kameraa välttelevää Masuda-senseitä lukuunottamatta.


Suosituilta hanamimestoilta löytyy myös paljon myyntikokuja ja sen sellaista. Kukkafestivaalin tunnelmaa nääs.




Jokaisen raavaankin miehen sisällä asuu herkkä hanamisielu.


Tutkimusmatkailua joen loppupäässä.


Viikonloppuna olikin vuorossa vähän nestepainotteisempi hanamiretki Osakan linnan läheisyyteen.


Hanamisesonki ja Osakan linna olivat houkutelleet paikalle väkeä oikein roppakaupalla, ja enpä edes muista milloin olisin viimeksi Osakassa nähnyt niin paljon ulkomaalaisia yhdessä paikassa.


Deekurusketus tarttui oikein mainiosti pienessä tuiskessa linnan lähimaastossa käppäillessä. Löytyipä läheltä vielä ilmaiskonserttikin, jossa neljästä japanilaisesta naisesta koostuva bändi soitti hevikovereita asenteella.


Osakan linna, linnan vallihauta sekä oikealla tavoitetila japanilaiseen malliin.


Hengailua ja chillailua auringon jo laskiessa.


Lopuksi vielä näkymä huoneeni ikkunasta.

Johan tässä on siis tullut jo tovi kirsikkapuita ihailtua. Eipä olisi siis taaskaan pitänyt edes poistua kotoa!