Oho, täällähän pitää ihan oikeasti opiskella

Campuksella on tähän mennessä ollut melko hiljaista, mutta kaikki muuttui päivässä. Lukuvuosi alkoi eilen myös japanilaisille opiskelijoille, joten koko yliopisto suorastaan räjähti eloon. Vaihtarit tietenkin herättävät huomiota ja tuijotus on suorastaan kuumottavaa. DJ:n puolesta välillä oikein nolottaa, kun sivusilmällä selvästi näkee jengiä osoittelemassa ihmeellistä mustaa miestä. Itseänikin alkoi tänään jo häiritsemään, kun yksi samassa asuntolassa asuva urheilijanuorukainen osoitteli minua ja kertoi kavereilleen japaniksi kuinka asun samassa asuntolassa (ihan kuin en muka ymmärtäisi). Selvittämättä kuitenkin jäi oliko osoittelu ivallista vai ei, täkäläiset nuoret miehet kun sattuvat olemaan vähän lapsellisia (tästä kirjoitan laajemmin myöhemmin).

Oli tai ei, I-Chat Loungessa tuli kuitenkin tavattua paljon mukavia japanilaisia. I-Chat Lounge on siis mesta jonne japanilaiset opiskelijat tulevat keskustelemaan englanniksi keskenään tai mielellään vaihtareiden kanssa. Useimpien loungessa kävijöiden pääaineena on englanti joten mikäpä sen parempi paikka treenata. Loungessa on jatkuvasti neljä työntekijää jotka osallistuvat keskusteluun ja tavallaan pakottavat jengiä sosialisoitumaan.

Vaikka moni opiskeleekin englantia pääaineenaan ei se kuitenkaan tarkoita, että he osaisivat kieltä kovinkaan hyvin. Keskustelut olivatkin siis lähinnä smalltalkia tänään, mutta eipä se mitään. Ihan kivaa silti, vaikkakin 3 tuntia smalltalkia putkeen on omalla tavallaan raskas suoritus. Tapasin paljon uusia tyyppejä joille voin moikkailla campuksella, joten tavoitteet tältä päivältä on saavutettu.

Muuten tämä viikko on mennyt lähinnä opintojen parissa. Maanantaista torstaihin opiskelemme japania klo 9.00 - 12.30 asti. Keskiviikkoisin iltapäivällä on "Aesthetics and Politics in Japanese Film" -kurssi, jossa joka kerta katsomme jonkin japanilaisen elokuvan sekä keskustelemme filmistä. Perjantai-iltapäivisin taas on "Japanese Business Culture" -kurssi.

Filmikurssi alkoi eilen "Nana" -nimisellä japanilaisella tyttöjen draamalla, joka kesti 2 tuntia ja oli yhtä helvettiä. Ei yhtäkään räjähdystä, ei godzillaa, kukaan ei kuollut ja elokuvasta ei löytynyt ripaustakaan miehisyyttä. Itse asiassa, elokuvassa ei ollut mitään logiikkaa vaikka siinä tarina olikin. Leffa koostui löyhästä juonesta ja hahmoista joita lähinnä käytettiin tekosyynä sille, että ruudulle saatiin erilaisia tunteikkaita tilanteita jotta kaikki voisivat yhdessä nyyhkyttää ja vetää överit suklaajäätelöllä tyttöjen illassa. En silti kadu tätä kokemusta, sillä opin paljon tyypillisestä japanilaisesta tyttöjen elokuvasta. Olen nyt viisaampi ja ymmärrän vastakkaista sukupuolta paremmin, vaikka jokainen sekunti Nanaa tappoikin ripauksen miehisyyttäni.

"Japanese Business Culture" -kurssin nimi taas kertoo jo aika paljolti mistä touhussa on kyse. Ensivaikutelmat kurssista olivat kuitenkin ristiriitaiset luennoitsijan omituisen opetustyylin takia, vaikka touhu paranikin loppua kohden. Aika moni asia kurssilla tuntui naurettavan itsestään selvältä esim. ensimmäiset 1,5 tuntia piirsimme itsellemme käyntikortteja ja pohdimme mitä hyvään käyntikorttiin pitäisi tulla. Pitää kuitenkin muistaa, että porukalla on pääaineenaan vaikka mitä graafisesta suunnittelusta englannin opetukseen ja osalle esim. jo käyntikortti voi olla omituinen käsite, kun se liiketalouden opiskelijalle on itsestään selvää. Katselen siis mitä tuleman pitää ja suhtaudun kurssiin yhtenä erilaisena kokemuksena lisää.

Rutiineja alkaa siis pikkuhiljaa muodostua. Koulua, hengailua sekä palloilua ja ilta sitten yleensä läksyjen parissa. Opetustahti on ihan rivakka ja tälläkin viikolla on ollut jo 2 sanakoetta, hiraganatesti ja paljon läksyjä. Melko kovaa duunia mutta palkitsevaa, kun huomaa nyt jo tajuavansa huomattavasti enemmän kielestä.



Shirai-sensei grillailemassa sekä DJ, Tim, Daichi ja Jesse nauttimassa proteiinista.

Maanantaina kansainvälisen kirjanpidon lehtori Yoshio Shirai kutsui pienen porukan vaihtareita yliopiston konferenssitalolle Senriyamaan pienimuotoisille ja rennoille tervetuliaisgrillijuhlille. Ilmainen kalja maistui, juttu lensi ja runsas proteiini teki hyvää vatsalle. Japanilainen ruoka on todella hyvää, mutta proteiinia ja kuitua siinä on melko vähän, joten nälkä yllättää välillä melko nopeasti. Vessassa käydessä proteiinin puutteen huomaa myös melko selvästi ja sanotaanko vaan vaikka, että nyt ymmärrän miksi jokainen pönttö on varustettu suihkuominaisuudella.


Japanese Film -kurssin tietokoneluokka ja Daichi änkeämässä väkisin kuvaan.

Tietokoneluokka on oikeastaan melko pelottava, sillä maikka näkee jatkuvasti mitä kaikki tekevät koneillansa. Surffailu ei siis tule kysymykseen vaan jossei tee juuri sitä mitä käsketään niin saa näpeillensä. Opettaja pystyy myös ottamaan kaikki koneet haltuunsa ja tekemään mitä vaan kuten vaikka sulkemaan nettiselaimen jos vahingossa eksyy väärille sivuille. Todella kätevä systeemi oppimisen kannalta, vaikkakin välillä hirvittää, kun hiiri lähtee omille teilleen ja mitään ei voi asialle tehdä. Tarvetta surffailulle ei kuitenkaan ole, sillä lähinnä käytämme koneita vain elokuvien katsomiseen.


Kadunylitys Umedassa.

Tässäpä vähän harvinaisempaa herkkua eli videokuvaa. Olen muutamia videoita täällä kuvannut, mutta niiden lataaminen blogiin kestää ikuisuuden hitaan nettiyhteyden vuoksi. Periaatteessahan minulla ei siis edes nettiä ole, vaan käytän vain jotain satunnaista signaalia jostain. Tilasimme Rodrigon kanssa oman nopean langattoman joten kunhan sen jossain vaiheessa saamme niin todennäköisesti laitan vähän enemmänkin videokuvaa näytille.

Videossa tiivistyy melko hyvin täkäläinen meininki. Jos siis Helsingissä jo ahdistaa väenpaljous, niin tervetuloa Osakaan.