Tiesin jo tänne tullessani, että minua tuijotetaan ja ihmiset ovat todella kiinnostuneita liian pitkästä pohjoismaalaisesta. Odotin kuitenkin ehkä jopa vähän liian paljon, sillä kuvittelin olevani rocktähti heti lentokoneesta ulos astuessani, mutta tähän mennessä on meininki ollut aika hillittyä. Ensimmäisenä päivänä itseasiassa vähän hirvitti olla friikkinä täysin vieraassa ympäristössä, mutta fiilis meni ohi todella nopeasti ja nyt koen erilaisena olemisen aika hauskana.
Mutta miten ne japanilaiset sitten suhtautuvat meihin ulkomaalaisiin? Ensimmäinen havainto jonka tein oli se, että junassa kukaan ei tule istumaan viereeni vaikka muita paikkoja ei olisi. Jotkut ihmiset vaikka vaihtavat mieluummin vaunua, kuin istuvat ulkomaalaisen viereen. Toki poikkeuksiakin on huomattavasti ja paikassa jossa on näin paljon ihmisiä on persoonia joka lähtöön. Ihmiset myös tuijottavat, mutta he tekevät sen hienovaraisella japanilaisella tyylillä eli varsinaista mulkkaamista en ole kauheasti kokenut. Junassa onkin hauska katsoa ikkunan kautta kuinka osa ihmisistä ei saa silmiään irti, mutta kääntyessäni katsomaan takaisin näppäilläänkin vaikka kännykkää. Yleensä en tästä johtuen katso takaisin, sillä antaa ihmisten katsoa ihan rauhassa, avartaahan se heidänkin maailmaansa.
Olen kuullut monesta suusta, että Japani olisi maailman rasistisin valtio. Saattaa olla ehkä aivan liian aikaista sanoa tähän yhtään mitään, mutta sanon kuitenkin. Itse en nimittäin usko tuohon, vaan uskon sen olevan valkoisen miehen paranoiaa. Ylimieliset länkkärit tottuneena syrjimään kaikkia muita tulevat maahan jossa ovatkin yhtäkkiä todella pieni vähemmistö. Ihmiset tuijottavat eivätkä istu viereen - no rasismihana se on! Itseasiassa ei välttämättä. Ihmiset eivät vain ole tottuneet länsimaalaisiin. Outo maitonaama kiinnostaa kovasti, mutta pureekohan se jos sen viereen istuu? Apua jos sen kanssa joutuu puhumaan englantia! Taidanpa vain vaihtaa vaunua, jotta en joudu noloon tilanteeseen.
Toki tietämättömyys luo aina ennakkoluuloja ja rasismia, enkä voi väittää etteikö täälläkin sitä esiintyisi esim. työelämässä. Vielä en kuitenkaan ole yhteiskunnassa niin pitkällä, joten voin puhua vain omista vähistä kokemuksistani.
Mielestäni ihmiset ovat vain siis positiivisesti kiinnostuneita, mutta ehkä vähän peloissaan. Varsinkin nuoriso suhtautuu erittäin positiivisesti ulkomaalaisiin ja he saattavat olla tarpeeksi rohkeita vaikka moikatakseen. Juttelemaan tuleminen vaatii jo paljon, sillä kielimuurit ovat yleensä valtavia ja ihmisten avoin lähestyminen ei muutenkaan kuulu japanilaiseen kulttuuriin samoissa määrin kuin länsimaiseen.
Eilen junassa matkalla kotiin seisoi vieressäni vanha ja pieni japanilainen mies, joka ilmeisesti katseli meitä kiinnostuneena. Tämä on ihan normimeininkiä enkä miettinyt asiaa sen kummemmin, kunnes mies koputti minua käsivarteen ja hymyillen ojensi meille japanilaisia karkkeja. Tapaus teki vaikutuksen, sillä vaikka vanhuksiakin ulkomaalaiset kiinnostavat, ovat he usein ne jotka vähiten uskaltavat ottaa mitään kontaktia.
Lukiolaisia vilkuttelemassa ja huutelemassa, kun kävimme teettämässä hankot. Piristi päivää.
Ihmiset ovat vain siis kiinnostuneita, mutta välissämme on kuilu. Sen sulkeminen on vaikeaa, mutta siksi pyrinkin tuottamaan japanilaisille niin paljon hyviä kokemuksia ulkomaalaisista kuin vain voin. En koe täällä ollessani edustavani vain itseäni, vaan ensisijaisesti Suomea ja kouluani. Edustan myös kaikkia maitonaamoja, sillä jos yksi länkkäri törttöilee, niin se vaikuttaa kaikkien eikä vain kyseisen törtön kotimaan imagoon. Varsinkin suomalaisena minulla on hyvät saumat, koska japanilaiset tykkäävät Suomesta ja Muumeista. Kuten eräs jenkkivaihtari sen sanoi: "Actually, I just can't think of anyone who would hate Finland".
Aion selvittää itse itselleni mitä ulkomaalaisena eläminen tässä maassa tarkoittaa enkä kuunnella muiden näkemyksiä asiasta. Tässäpä siis koko reissuni ajan kestävä projekti, josta yritän raportoida kunhan olen oikeasti kerännyt tarpeeksi suuren otannan kokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti