Vierivä tulipallo ja venäläinen lintu Takatsukissa

Kävimme tutorien opastuksella teettämässä itsellemme hankot, eli japanilaiset leimasimet jotka toimivat allekirjoituksenamme jatkossa. Japanissa virallisia dokumentteja ei allekirjoiteta käsin, vaan jokaisella on oma hanko, jossa on maksimissaan 5 merkkiä (yleensä oma sukunimi kanjeilla). Tällä sitten leimataan asuntolainapaperit sun muut. Parempi pitää tallessa.

Kanjit ovat siis niitä pahimpia vanhoja kiinalaisia tippaleipäkirjaimia, joita täytyy osata 2000 lukeakseen esim. sanomalehteä. Jokainen kanji on oma tavunsa ja niillä on yleensä myös yksi tai useampi oma merkityksensä. Omaan hankooni tuli Maru (ympyrä), Ka (tuli) ja Maki (vieriä), eli toisinsanoen Marukamaki = vierivä tulipallo. Awesome! Jenkkivaihtaritkin halusivat olla suomalaisia, jotta saisivat yhtä coolin sukunimen. Rodrigolla taas oli huonompi nakki, sillä hänen sukunimensä Duenézin kanjit vääntyivät venäläiseksi linnuksi.

Sunnuntaina lähdimme parin muun vaihtarin kanssa Takatsukin shoppailualueelle pyörimään. Isoja tavarataloja löytyi heti aseman vierestä kolme vierekkäin, mutta jostain kumman syystä niissä myytiin kaikissa täysin samoja tavaroita ja ne kaikki muistuttivat huomattavasti Stockmannia. Olipa yhdessä niistä kuitenkin iso elokuvateatteri, jossa kävimme katsomassa Hayao Miyazakin uusimman ja ilmeisesti viimeisen elokuvan kalasta joka on niinkun tyttö, mut kuitenkin kala ja ööö... Miyazakin leffat ovat kieltämättä yleensä vähän omituisia, mutta se niistä usein tekeekin niin maagisia. Leffa oli ihan hyvä ja kärryilläkin pysyi yllättävän hyvin. Lastenleffat ovat hyvä keino oppia kieltä ja ostinpa itselleni myös vähän lastenkirjoja kieliopintoja ajatellen. Kokemuksena Miyazakin elokuvan näkeminen Japanissa ennen maailman ensi-iltaa oli myös hieno.

Takatsukin jälkeen suuntasimme Umedaan, joka on ilmeisesti Osakan varsinainen kuningasshoppailumesta. Emme kuitenkaan pyörineet Umedassa paljon, vaan suuntasimme suoraan jättimäiseen elektroniikkakauppaan hakemaan läppäreihimme kaiuttimet musiikin kuuntelua varten. Rodrigo osti myös sähköpianon, pedaalin ja jotain muuta sälää. Itse elektroniikkakaupassa oli 5 kerrosta, älyttömästi ihmisiä ja varmaan satatuhatta neliötä täynnä hifistinörttien fantasiaa. Tykkäsin.

Elektroniikka oli myös naurettavan halpaa verrattuna Suomen vastaaviin. Itseasiassa kaikki on täällä naurettavan halpaa verrattuna Suomen hintatasoon. Kiitos tästä vahva euro. Alemman hintatason maista tulevat päivittelevät täällä hintoja, kun meikäläinen vaan hihkuu kaiken ollessa niin halpaa.


Söpöyden yliannostus ja mangakeidas eräässä Takatsukin ostoskeskuksista.


Rodrigon kotistudio

Mexicossa Rodrigo laulaa ja soittaa kitaraa omassa bändissään, joten musiikin soittaminen ja säveltäminen on hänen rakas harrastuksensa. Huoneessaan se tätäkin kirjoittaessa revittelee sähkökitarallaan, jota on itseasiassa ihan kiva kuunnella, koska Rodin kitaransoittotaito lähentelee ammattilaisen tasoa. Umedasta musiikkivehkeet raahattuaan on Rodrigo päässyt lieventämään maahanmuuttostressiään säveltämällä biisejä bändilleen.


Vierivä tulipallo ja venäläinen lintu matkalla Forest Towniin.