Monorail-kiskot, vaihtarit asemalla ja DJ antamassa Rodrigolle opetuksen palloilusta.
Osakassa eivät kulkuyhteydet lopu, sillä linjoja löytyy. JR (Japan Railways) on koko maan kattava junaverkosto ja mm. luotijunat kulkevat JR:n kiskoja pitkin. Hankyu-linjan taas omistaa eri firma ja sillä pääsee aika kivasti ympäri Kansain aluetta (Osaka, Kyoto, Nara, Kobe etc). Lisäksi Osakasta löytyy myös maanalainen metroverkosto ja kaupungin kattojen päällä liitelevä monorail.
Itse kuljen JR:n linjalla kouluun. Hankyuta tulee myös käytettyä aina välillä mm. itäiseen Ibarakiin halutessaan. Hankyun ja JR:n kiskot puikkelehtivatkin vähän sikin sokin ja vaikka kummallakin pääsee kohtuullisen lähelle mitä vaan kohdetta Osakassa, pääsee toisella usein vieläkin lähemmäksi.
Tower of the sun (Taiyō no Tou)
Puiston ja edesmenneen maailmannäyttelyn symbolina on 70 metrinen aurinkotorni. Ilmeisesti näyttelyn aikoihin tornin sisälle pääsi ja siellä pidettiin mm. taidenäyttelyitä, mutta nykyään se on lähinnä jättimäinen ja vähän oudohko koriste.
A-ryhmä auttamassa Kaneko-senseitä ruokakantamusten kanssa ja matka kohti grillauspaikkaa.
Pelejä, palloilua ja leikkejä avarimmalla alueella jonka olen tähän mennessä Japanissa nähnyt.
Seuraavaksi oli vuorossa grilliherkkuja.
Korealaiset vaihtarit Mun-Jun ja Sunny, filippiiniläinen Butch yakisobavadin kanssa ja ukkelit demonstroimassa kuinka TOSIMIEHET osoittavat arvostusta, kun niillä on mahat täynnä LIHAA!
Kuvia matkalta kohti puiston puutarhaa: Korealaiset Mirin, Sunny ja Mun-Jun sekä toisessa kuvassa DJ, Sunny ja thaimaalainen Arisa riemuissaan.
Korealaiset ovat aivan mahtavia tyyppejä ja heidän kanssaan on aina hauskaa, vaikka meillä ei varsinaisesti olekaan yhteistä kieltä. Sepä ei tunnu menoa haittaavan, sillä kommunikointi on enemmänkin asenne- kuin taitolaji. Kaikki heistä puhuvat kuitenkin sujuvaa japania, joten täysin elekielellä ei tarvitse kommunikoida ja olen heiltä jo yllättävän paljon oppinut.
Saksalainen Johanna ja kiinalainen Koey sekä suomalainen Mikael tutkimassa puutarhan pienoismallia.
Kovin oli nättiä jo ennen puutarhalle pääsyä.
Itse puutarha oli jotain uskomattoman kaunista. Itsehän olen tunnetusti ehkä maailman kovin jätkä, mutta on silti pakko myöntää, että oikeasti liikutuin kaikesta siitä kauneudesta jota pääsin todistamaan. Enpä olisi ikinä uskonut kokevani senkaltaista reaktiota, joten tässä jälleen yksi unohtumaton kokemus. Jos haluaa oikeasti mielenrauhaa ja kauneutta elämäänsä, niin suosittelen testaamaan aitoa japanilaista puutarhaa.
Valitettavasti seuraavat kuvat eivät ikinä voi vastata oikeasti paikalla olemisen tunnetta, mutta toivon, että näistä saa jotain irti:
Heti puutarhan porteista sisään astuessa aukeava näkymä.
Puutarhasta löytyy kaikkea mielenkiintoista bambumetsistä vesiputouksiin.
Lopuksi pulmapähkinä:
Mikä ei kuulu joukkoon?
2 kommenttia:
Moi! Olipas upeeta, oikeasti olisi ihana olla osa tuota maisemaa. SE ei silloin kuuluisi kuvaan. En yhtään ihmettele, että siinä äijäkin hiljenee ja rauhoittuu. Selvästi valkoiset kepit rannalla eivät kuulu kuvaan mukaan - eikös?!
Heh, ehkäpä ehkäpä.
Oltiin kaikki lammen toisella puolen ihailemassa maisemaa. Sillä välin DJ oli löytänyt polun lammen vastakkaiselle puolelle ja lähtenyt itsekseen sinne tutkiskelemaan. Oli siinä jengillä ihmettelemistä, kun yhtäkkiä lammen toisella puolen näkyvän kauniin maiseman pirstaloi yksittäinen pusikosta ilmestyvä musta mies. Varsinkin paikalla olleiden japanilaisvanhusten ilmeet olivat näkemisen arvoisia.
Lähetä kommentti