Nara

Ah, viikonloppu ja elämä täynnä mahdollisuuksia. Mikäpä siis sen parempi tapa aloittaa, kuin lähtemällä porukalla koulun lähellä sijaitsevaan izakayamestaan.



Suurin osa vaihtariporukasta lähti jälleen lauleskelemaan karaokea. DJ:n ja Jessen kanssa päätimme kuitenkin lähteä korealaisten vaihtareiden kanssa suoraan izakayaan, jossa sitten vietimmekin koko loppuillan. Korealaiset puhuvat loistavaa japania mutta eivät lähes yhtään englantia, joten kyseessä oli jälleen hauska ja tehokas kielikylpy.

Jesse on asunut Hawaiilla suurimman osan elämästään ja DJ on myös syntynyt siellä. Jouduimmekin siis suurten moraalisten kysymysten eteen tilatessamme "Pearl Harbor" -nimiset drinkit (oikeanpuolimmainen kuva) ja todetessamme niiden maistuvan todella herkullisilta.

Izakayasta lähdimme kuitenkin hyvissä ajoin kotiin, sillä aamulla oli melko aikainen lähtö Naraan Rodrigon, Jessen ja DJ:n kanssa.


Junamatka Naraan kesti n. tunnin.

Nara on vähän pienempi kaupunki Kyoton pohjoispuolella, joka on kuuluisa temppeleistään ja varsinkin isosta puistostaan josta löytyy hienojen temppelien lisäksi n. 1200 kesyä peuraa. Tarina kertoo, että Takenomikazuchi-no-mikoto -niminen jumala vieraili Naran alueella sijaitsevalla vuorella vaalealla peuralla ratsastaen. Tästä johtuen peurat julistettiin pyhiksi ja yhdenkin peuran vahingoittaminen oli kuolemalla rangaistava teko vuoteen 1637 asti. Toisen maailmansodan aikoihin peurojen pyhimyksen status korvattiin kansallisaarteen statuksella.


Ensimmäiset Narassa vastaantulleet temppelirakennukset ja peura.


Peurojen maassa kekseillä varustettu mies on kuningas.

Ympäri puistoa löytyi kojuja joissa myytiin pieniä keksipaketteja peuroille syötettäväksi. Keksit tuntuivat olevan kovaa herkkua ja elikot tiesivät mitä halusivat. Ihan fiksuja peuroja muutenkin, sillä nostamalla kädet ilmaan pystyi niille kommunikoimaan keksien loppuneen, jolloin ne jättivät heti rauhaan. Kuulemma jotkut peurat osaavat myös jopa kumartaa ihmisille kiitokseksi jne.


Ota siitä tymä poro!

Kancho on japanilainen pikkulasten harrastama ärsyttävä tapa jossa käsillä muodostetaan eräänlainen pistooli, joka sitten tökätään sen kummemmin hienostelematta pahaa aavistamattoman uhrin rektaalialueelle. En tiedä miksi, mutta ihan sama - maassa maan tavalla siis.



Henkilökohtainen turistiopasarmeijamme.

Palloilessamme puistossa kompuroi ohitsemme vanha japanilainen mies. En tiedä meinasiko ukko kompastua tuijottaessamme meitä (tai ehkä DJ:tä), mutta kysyimme kuitenkin kävikö mitenkään ja yllätykseksemme rupesi hän puhumaan ihan kohtuullista englantia kanssamme. Paljastui, että kyseinen ukkeli opiskeli eläkepäivillään paikallisessa kansalaisopistossa englantia ja toimi vapaaehtoisena turistioppaana Naran puistossa. Kiitokseksi siitä, että opetimme hänelle rumia englanninkielisiä sanoja (omasta pyynnöstään) lupasi hän toimia oppaanamme puistossa.

Hetken päästä törmäsimme myös joukkoon samalla kielikurssilla opiskelevia naisia jotka olivat kaikki myös vapaaehtoisia oppaita ja hekin toki innostuivat päästessään näyttämään meille paikkoja sekä päästessään puhumaan englantia. Mikäpä siinä, jokaisella oli nyt henkilökohtainen turistiopas loppureissun ajan. Sanoinkuvaamattoman ystävällistä porukkaa täällä.


Hugeja kultakaloja, munkki seuralaisensa kanssa ja sisäänkäynti Todai-ji:n alueelle.


Matkalla kohti Todai-ji:tä ja itse temppeli.

Todai-ji on vuonna 743 rakennettu temppeli jonka sisältä löytyy aivan jäätävän iso Buddha. Temppeli on aikojen saatossa tuhoutunut ja uudelleenrakennettu muutamaankin kertaan, joten nykyään se on n. 40% alkuperäistä kokoaan pienempi ja esim. temppelin kahta isoa pagodaa ei enää ole. Vaikuttava näky joka tapauksessa.





Jäätävän iso Buddha ja joku muuten vaan jäätävä kaveri.

Buddhan oikea käsi on hiukan pystyssä keskisormi eteenpäin taivutettuna. Näin Buddha siis toteaa "Älä huolehdi, minä suojelen sinua". Vasen käsi taas on ojennettuna vastaanottavaan asentoon, tarkoittaen "Antakaa minulle rukouksenne".


Yksi temppelin vartijoista ja onnea tuottava reikä.

Todai-ji:tä ja Buddhaa vartioi monta isoa ja hurjan näköistä patsasta. Temppelin sisältä löytyy myös tukirakennetolppa jossa on todella ahdas kolo. Kuulemma tästä kolosta jos mahtuu läpi, niin onni suosii. Itsehän sain pääni koloon, jonka jälkeen totesin kyseessä olevan kääpiöden katalan juonen.