I just want to ride my bicycle

Kävelymatka asuntolalta Ibarakin juna-asemalle kestää 20 minuuttia ja on välillä aika rasittava. Teimme siis taannoin Rodrigon kanssa pelimiesliikkeen ja ostimme itsellemme polkupyörät, kun siihen vihdoin vakuutukset saatuamme saimme kovasti odotetun luvan. Japani on myös polkupyörämaa ja koulumatkalla ohitsemme vilisee jatkuvasti polkupyöräarmeijoita. Polkupyörät ovat myös melko halpoja ja itse maksoin omastani 6000 jeniä, eli n. 40 euroa.

Polkupyöräily on kuitenkin täällä aika pelottavaa, sillä kadut ovat todella ahtaita. Suojateitähän ei siis pahemmin ole, kuin ehkä pääkaduilla ja tavallinen esikaupunkialueen kaksisuuntainen katu on täällä n. samaa leveyttä kuin yksisuuntainen katu Suomessa. Kahden auton kohdatessa toisen täytyykin siis pysähtyä, jotta toinen mahtuisi ohi. Kun tähän lisätään vielä tien molemmilla puolilla töihin niin kävellen, kuin pyörillä kiiruhtavia japanilaisia sateenvarjoineen, ovat koulumatkat välillä aikamoista kikkailua. Ikäänkuin tämä ei olisi jo tarpeeksi, japanilaiset myös ajavat autojaan (sekä polkupyöriään) kuin hullut.

Tarkoituksenamme oli siis alunperin käyttää pyöriämme vain päästäksemme nopeasti asemalle, mutta suunnitelmaan tulikin muutos, kun yritimme saada pyörillemme parkkipaikkaa. Japanissa pyöräänsä ei tilanpuutteen vuoksi voi jättää ihan mihin vain, sillä väärin pysäköidyt pyörät "hinataan" pois. Jokaisen aseman läheisyydessä onkin siis polkupyöräparkkeja joista voi varata itsellensä parkkipaikan. Ibarakin asemalla on 3 eri parkkipaikkaa: yksi iso parkkialue n. 30 metrin päässä asemasta, kallis ja pieni parkkialue heti aseman portaiden alla sekä iso maanalainen parkkihalli aseman alla.

Tiedustellessamme parkkipaikkaa pyörillemme koimme kuitenkin pienimuotoisen järkytyksen kuullessamme, että jokaiselle parkkialueelle on n. 600 ihmisen jono. Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että mahdollisuus parkkipaikan saamiseksi voisi aueta ehkä n. 1,5 vuoden päästä.

Hetken turhauduttuamme totesimme, että hiiteen parkkipaikat ja junat: mennään polkupyörällä kouluun. Tarkan Google Earthin tutkimisen jälkeen löysimme yllättävän helpon pääkatujen mukaisen reitin koululle, jota lähdimme kaikkea itsesuojeluvaistoa vastustaen testaamaan seuraavana päivänä. Kadut olivat tietenkin melko ahtaita, mutta matka sujui yllättävän hyvin eikä kertaakaan tarvinnut edes pelätä. Polkupyörillä asuntolalta koululle matkasi noin 25 minuutissa, eli 15 minuuttia nopeammin, kuin kävellen+junalla.


Ibarakin aseman maanalainen polkupyöräparkki ja mies joka teki sen: selvisi hengissä polkupyöränsä kanssa koululle, eikä edes eksynyt.