Nähdään heinäkuussa

Vaihto-opiskelupaikkaa hakiessamme vaihdon pituus riippui koulusta johon haimme. Joihinkin kouluihin pääsi vain yhdeksi lukukaudeksi, kun toisiin oli mahdollista hakea koko lukuvuodeksi. Osaka Gakuin Universityyn sai myös jäädä koko lukuvuodeksi, mutta kyseisen täyden 10 kuukauden vaihtoehdon sijasta kaikki suomalaiset valitsivat vain yhden lukukauden (4kk). Tammikuussa paluu kun sopii paremmin meikäläisten opinnoille.

Oltuani Japanissa 3 päivää ja saatuani paljon lisää tietoa siitä mitä täällä opiskelu ja oleminen oikeasti on, tein päätöksen koko lukuvuodeksi jäämisestä. OGU nimittäin sallii vaihto-opiskeluajan pidentämisen vaikka aluksi olisi sovittu vain yhdestä lukukaudesta. Ehtoina ovat ainoastaan, että kotimaan koulu sallii vaihdon pidentämisen ja arvosanat pysyvät hyvinä jatkossakin.

Kolmantena päivänäni Japanissa tein siis päätöksen ja laitoin rattaat pyörimään. Suostumuksen HAAGA-HELIA:lta ja OGU:lta sain myös melko pian, joten itselläni on ollut jo melko kauan tiedossa, että palaan täältä vasta heinäkuussa. Kirjoitan tästä kuitenkin julkisesti vasta nyt, sillä yritin pitää matalaa profiilia siihen asti kunnes saan lentolippuni oikeasti vaihdettua ja kaikki paperit allekirjoitettua.

Paperit olen jo allekirjoittanut, mutta lentoliput ovat vielä työn alla, koska paluulennon päivämäärän vaihtaminen ei onnistunutkaan. Tarkkailen siis vielä toistaiseksi milloin järkevän hintaisia paluulippuja olisi tarjolla ja pidän vanhan paluulennon vielä varmuuden vuoksi voimassa. Päätös tänne jäämisestä on kuitenkin aikoja sitten tehty joten vaikka lippua ei vielä olekaan, niin on silti korkea aika kertoa teillekin päätöksestäni.

Japani on ollut iso osa elämääni jo monen vuoden ajan ja tätä mahdollisuutta olen odottanut teini-iästä asti. Nyt olen sen vihdoin saanut ja en tiedä saanko samanlaista enää ikinä. Tästä johtuen haluan ottaa tästä kaiken irti, kun se kerrankin on mahdollista. Haluan vihdoin ja viimein päästä itse määrittelemään mitä Japani minulle merkitsee, enkä aina tyytyä kuulemaan muiden näkökulmia asiasta.

Koen vuoden täällä olevan myös ammatillisesti hyvin tärkeä, sillä jo opintojeni ensimmäisestä päivästä lähtien olen hokenut haluavani erikoistua Aasiaan ja varsinkin Japaniin. Suomessa mahdollisuudet kielen oppimiseen ovat hyvin rajalliset ja missäpä kyseistä kieltä muutenkaan parhaiten oppisi, kuin kyseisessä maassa. Pahin pelkoni olisi palata täältä vain pintaa raapaisseena. Tästä johtuen neljä kuukautta on aivan liian lyhyt aika ja kymmenen tuntuu lähes pakolliselta.

Kylmällä logiikalla ajateltuna tämänkaltainen suunnitelmien melko raju muutos ei välttämättä ole paras mahdollinen sillä esim. säästöistäni menetän todennäköisesti suurimman osan pystyäkseni elämään täällä vuoden ja opintoni saattavat myös pitkittyä hieman. Toisaalta kaikki arvokas elämässä ei ole rahassa tai opintopisteissä mitatattavissa ja voin rehellisesti sanoa, että elän tällä hetkellä elämäni parasta ja arvokkainta aikaa. Rahaa voin takoa myöhemmin ja ei se koulukaan mihinkään katoa.

Otin myös huomioon päätöstä tehdessäni mahdollisuuden siitä, että olen vielä ihastumisvaiheessa. Toisaalta, mikäpä sen parempi aika tehdä isoja päätöksiä sillä liika miettiminen ja odottaminen todennäköisesti vain vesittäisi ajatukseni. Niin ja auta armias jos jossain vaiheessa vielä koti-ikävä iskisi ja päätöksiä jäämisestä pitäisi tehdä silloin. Tästä johtuen tein kyseisen päätöksen nopeasti, sillä elämässä katuu vain sitä, minkä on jättänyt tekemättä. Nyt 2kk maassa olleena fiilikseni eivät ole muuttuneet yhtään ja päivä päivältä kyseinen päätös tuntuu vain entistä paremmalta.

Minut näette siis seuraavan kerran heinäkuussa tammikuun sijasta. Toivottavasti erittäin muuttuneena ihmisenä. En tiedä mihin suuntaan tai kuinka paljon muuttuneena, mutta pois en tule ennenkuin peilistä katsoo eri Jukka, kuin tänne tullessa. Koittakaahan siis pärjätä ainakin siihen asti!