Rähinää okonomiyakin voimalla

Yliopiston japanilaisilla opiskelijoilla alkoi loma jo viime kuun puolivälissä ja lähes kaikki koulun fasiliteetit ruokala mukaanlukien ovat kiinni aina marraskuun loppuun asti. Tilapäistä apua tähän hätään tarjosi kuitenkin Kaneko-sensein A-ryhmälle pitämä okonomiyaki-oppitunti. Okonomi tarkoittaa suomeksi kutakuinkin "mitä ikinä haluatkaan" ja yaki tarkoittaa paistettua. Voisi siis tehdä johtopäätöksen, että okonomiyaki on vähän, kuin täkäläinen vastine pyttipannulle.

Yleensä okonomiyaki (ja sen sukulainen takoyaki) assosioidaan hyvin vahvasti Osakan alueeseen, mutta kyseessä on kuitenkin koko maahan levinnyt ruoka jonka ainekset vaihtelevat alueittan. Tavallisimmin okonomiyakitaikina valmistetaan kuitenkin sekoittamalla jauhoja, kananmunia, raastettua jamssia, silputtua kaalia ja vettä. Taikinan sekaan heitellään sitten mitä huvittaa mm. äyriäisiä, lihaa, sipulia ja juustoa jne. Kun piirakat/munakkaat/pizzat/whatever on paistettu molemmin puolin, heitetään päälle vielä okonomiyakikastiketta sekä majoneesia.


Ainekset sekaisin ja paistumaan. Meiningissä mukana myös C- ja D-ryhmiä opettava Fukui-sensei.


Okonomiyakin tuoksu houkutteli paikalle myös nälkäisiä korealaisia ja Masuda-sensein.


Om nom nom nom nom.

Okonomiyakitankkaus oli paikallaan, sillä sunnuntaina vielä Copa Alma -nimiset jujutsukisat, joihin olin valmistaunut lähes koko helmikuun viettämällä askeettista elämää ilman juhlimista, lähes joka päivä treeneissä käyden.


Ihmisiä riitti.

Kisat pidettiin samassa paikassa, kuin viimeksi mutta tällä kertaa ihmisiä oli aivan jäätävä määrä. Kilpailijoita yksinään oli jo yli 300 kpl, kun viimeksi vielä mahduimme kaikki samaan kuvaan. Tämän lisäksi paikalla oli myös tietenkin kilpailijoiden perheitä ja kavereita, ikäänkuin luomassa vielä bonuspaineita jo valmiiksi jännittävässä tilanteessa. Matsejakin käytiin neljällä matolla viime kerran kahden sijaan ja silti kisoissa vierähti yhteensä lähes 8 tuntia.


Allekirjoittanut poseeraamassa kisoista saamansa T-paidan kanssa sekä odottamassa kohta alkavaa seuraavaa matsiaan (leposyke 180). Suita Jiu-Jitsun seurakaverit myös meiningissä mukana.

Vaikka kyseessä ei ollutkaan enää ensimmäinen kilpailukerta, oli jännitys silti ilmeisesti väenpaljoudesta johtuen aivan eri luokassa, kuin viime kerralla. Matseja oli tiedossa myös paljon enemmän, sillä kisasin nyt myös avoimen painoluokan lisäksi 100,5 -kiloisten sarjassa. Tilannetta ei helpottanut myöskään se, että jouduin odottamaan ensimmäistä matsiani lähes 4 tuntia ja koko päivän kestänyt jatkuva jännitys kävi jo yllättävän hyvin kisakunnon päälle.

Matsatessani järkytyksekseni jouduinkin toteamaan, että kaikki vähäinen räjähtävyyteni, nopeuteni ja kestävyyteni olivat tipotiessään ja matsini olivat aikamoista kamppailua varsinkin itseäni vastaan. Onnistuin kuitenkin voittamaan kaikista viidestä matsistani neljä (+1 noshow) ja sijoituin täten 100,5 -kiloisissa 1. sijalle ja avoimessa painoluokassa 47 kilpailijan joukosta kapusin 3. sijalle.


Oikein blingblingiäkin antoivat.

Vaikka olinkin melko pettynyt omaan suoritukseeni, menivät kisat loppupeleissä kuitenkin hyvin. Tahmainen fiilis jäi silti kaivelemaan hampaankoloon joten ei auta, kuin treenata lisää ja laittaa ensi kerralla kunnon show pystyyn. Sitä ennen aion kuitenkin antaa itselleni sen verran anteeksi, että vedän kunnon lärvit paikatakseni ne monet hauskat hetket jotka missasin treenatessani kisoja varten, sekä juhlistaakseni tällä viikolla alkavaa kolmen viikon mittaista kevätloman alkua!