Himeji-jō

Hyogossa sijaitseva Himeji-jō on ensimmäinen UNESCO:n maailman kulttuuriperintölistalle päässyt Japanin kansallisaarre ja myöskin Japanin vilkkaimmin vierailtu linna. Perutun Hiroshiman keikan sijasta vietimmekin siis päivän kyseistä linnaa ihaillen, ja Himejissä vasta ihailtavaa riittikin. Otin yhden päivän aikana lähes 200 kuvaa, joten ne puhukoot puolestaan.


Jo matkalla Himeji:n asemalta linnaa kohti riitti puuhaa ja hupia...


...linnan häämöttäessä horisontissa.


Yksi linnan aluetta ympäröivän muurin sisäänkäynneistä ja näkymä porttien sisältä.


Oikealla sisäänpääsymaksun maksettuaan aukeavaa näkymää.


Linna oli suunniteltu siten, että mahdolliset hyökkääjät joutuisivat kulkemaan ympyrää kapeissa ränneissä, jolloin heidän etenemistään olisi helppo viivästyttää tukkimalla tiet sekä heittelemällä yläilmoista kissoja ja koiria niskaan.








Aika pieneksi tunsi itsensä jättimäisen linnan kupeessa.


Näkymiä linnan etupihalta.


Samaa mestaa ja oikealla kasa ulkomaalaisia hengähtämässä.


Kuusikerroksisen linnan sisälle pääsi myös tutustumaan.


Oli aika selkeää, että linna ei ollut mikään koriste vaan se on ollut monessa taistelussa mukana.


Joka paikka olikin täynnä kaikenlaisia salaovia, asetelineitä ja pieniä ikkunoita joista voi ampua ulos.


Linnan sisätilat läpi koluttuamme oli osa jengistä aika väsynyttä, erästä lukuunottamatta. "Fuuuuuuuuuuuu!"


Oikealla syvä kaivo, jonne heiteltiin irtopäitä ja muuta pikkusälää.


Vasemmalla harakirialttari, jossa on moni viiltänyt vatsansa auki ja oikealla joka paikasta löytyviä ampumakoloja.


Kevät alkaa kukoistaa pikkuhiljaa, ja ume-puutkin ovat alkaneet jo vähän kukkia.






Jonkinlaista samuraiposea haetaan. Oikealla aikalaisneitoja, vaikkakin muovisia.


Päivä päättyi samanlaiseen rymyämiseen jolla se oli alkanutkin.

Himejin linna edustaa erittäin tyypillistä japanilaista linnarakennelmaa. Salaovineen, labyrintteineen, ampumaikkunoineen ja kaikkine tappamista varten rakkennettujen mekanismiensa ansiosta linna oli loppupeleissä kovin sotaisa. Olikin kovin mielenkiintoista kuinka kaikki tämä sotaisuus kuitenkin hukkui itse linnan kauneuden sekaan. Viimeistään mielikuva kukkivien kirsikkapuiden alla valkoisten muurien ympäröivänä vatsansa auki viiltävästä samuraista oli kaikessa ristiriitaisuudessaan kiehtova. Jos siis samuraimeininki kiinnostaa ja haluaa sitä oikeasti fiilistellä muutenkin, kuin elokuvia katsomalla, on Himejin linna oikein mainio vaihtoehto.