Okayama

Teimme DJ:n kanssa viikonloppureissun Okayamalle moikkaamaan DJ:n alunperin Californiassa tapaamaa kaveria Masaea. Vaikka Okayaman kaupungissa asuu n. 700 000 ihmistä, käsitetään itse Okayaman alue melko maaseuduksi. 700 000 ihmisen väkiluku on japanilaisittain hyvin pieni numero ja verrattuna vaikkapa Osakaan, ei se ole juurikaan mitään. Tästä johtuen saimmekin myös muutamilta osakalaisilta kavereiltamme pientä lähtöä edeltävää vinoilua tyyliin "Mitä te siellä landella oikein voitte tehdä?".

Okayama osoittautui kuitenkin aivan mainioksi mestaksi kaikessa erilaisuudessaan. Osaka on täynnä pieniä, ahtaita, sokkeloisia katuja sekä väenpaljoutta ja omituisia ihmisiä. Okayamalla taas kadutkin olivat ihan oikeasti katuja, yhtäkään huithapelia ei näkynyt mailla halmeilla ja näin jopa oikeaa luontoakin pitkästä aikaa. Itse asiassa Okayama muistutti hyvin paljon Suomea ja löytyipä kaupungista myös Helsingin kanssa lähes identtinen raitiovaunuverkosto. Hyvä keikka siis kaikin puolin. Japanin lande ei suomalaisen silmin ole landea nähnytkään.


Heti juna-asemalta päästyämme lähdimme tutustumaan Okayaman linnaan. Oikealla allekirjoittanut ja sininen karkki.


Vasemmalla Masae ja DJ, sekä pienehkö Okayaman linna.


Linnan sisätiloja ei vissiin oltu suunniteltu 190-senttisille.


Sisällä pääsi sovittamaan oldschool-asusteita.


Ja niistähän sitä hupia riittikin.


Linnan puutarhaa.


Tämäkin puutarha oli oikein nätti, vaikka ei vielä täydessä kukassa ollutkaan.

Täällä on jo onneksi kevät kovassa vauhdissa ja n. viikko sitten kävi lämpötila jo 24 asteessa. Oli ihan kiva pitkästä aikaa käppäillä shortsit jalassa kaupungilla. Viimeistään ensi kuun loppupuolella pitäisi olla jo kesä täydessä vauhdissa ja mukavat kelit. Pitääkin siis nauttia nyt, kun vielä voin. Nimittäin kesäkuusta eteenpäin elämä onkin sitten taas tuskaa, kun ilma on inhottavan kostea ja kuuma.


Jotain varpusia oli myös.


Illalla sitten mitäs muutakaan, kuin sushia...


...sakea ja karaokea!


Okayamalta löytyi myös parasta ramenia jota olen tähän mennessä Japanissa syönyt.


Vuoristomaisemaa.

Lauantaina ajelimme maaseudulla maisemia ihaillen, päämääränämme eräs vuoren uumenissa kulkeva luolastoverkosto jossa joku on ilmeisesti joskus elänytkin.


Luolaseikkailu alkakoon. Meiningissä mukana Action-DJ ja Klonkku.

Koska aurinkolasien pitäminen yöllä näyttääkseen coolilta on jo lähes dorkuuden ykkösklisee, päätti DJ päivittää käsitteen seuraavalle tasolle ja pitää aurinkolaseja luolassa. Enää ei siis dorkaksi päästäkseen riitä, että käyttää aurinkolaseja yöllä baarissa, vaan vasta kaluttuaan pimeän luolaverkoston läpi aurinkolasit päässään voi kutsua itseään tosi-idiootiksi.


Videota luolaseikkailun alkupäästä.


Loppupäässä pystyi seisomaan jo selkä suorana.

Luolaston keskivaiheilla kävivät tunnelit todella ahtaiksi ja vietinkin suurimman osan seikkailusta kyykyssä. Kävi ihan hyvästä liikunnasta ja vaikka kyseessä olikin viileä luola, sai hien oikein hyvin pintaan.


Valoa tunnelin päässä ja uloskäynniltä löytynyt pyhättö ennustuksineen.


Luolasta päästyämme oli hyvä hetki hengähtää joen varrella jäätelöä syöden ja leipäkiviä heitellen.

Kauniissa vuoristomaisemassa hengailu ja automatkalla maisemien ihailu olivat kokemuksia joita en tiennyt kaipaavani, mutta ne kokiessani tajusin heti, että kaipa sitä loppupeleissä aina on suomalaisen sydän luontoa lähellä. Osakassa ei pahemmin vihreää ole, mutta ei sitä ole myöskään osannut kaivata. Vasta pitkästä aikaa oikeaa luontoa nähdessäni taas tajusin, kuinka siitä pidänkään.


Masaen kaveri Buuchi ottamassa rennosti sekä Masae ja wasabijäätelö.

Pidän vihreä tee -jäätelöstä sekä salmiakkijäätelöstä, mutta vaikka voinkin wasabijäätelöä syödä, en sitä kyllä tule kaipaamaan. Opetanpa teille kuitenkin miten voitte päästä lähelle samaa makunautintoa: Tarvitaan puoli litraa vaniljajäätelöä ja iso tuubi Turun sinappia. Purista koko tuubi jäätelön päälle, sekoita ja nauti. Mmmmmmmm!


Japanissa temppeleitä löytyy joka paikasta, näinpä siis myös Okayamalta.


Temppelin kupeessa sijaitseva bambumetsä ja kuva temppelialueen sisäänkäynniltä.


Herkkuja merestä. Onneksi näyttävät tuhat kertaa pahemmilta, kuin miltä maistuvat.

Sunnuntaina ehdimme vielä ennen kotiinlähtöä käydä paikallisella kalatorilla, josta sai ostella kaikenlaista ötökkää lautaselle ja sen jälkeen grillata niitä torin vieressä sijaitsevalla alueella. Mustekalat sun muut ötökät menevät nykyään oikein mainiosti, mutta pehmis jossa oli friteerattua silakkaa ja kastikkeena soijakastiketta oli jo kaikessa järjettömyydessään liikaa. Suosittelen siis sitä wasabivaihtoehtoa.