Tokyo - osa 2/2

Harajukusta ja Shinjukusta matkamme jatkui kohti Shibuyan vilinää. Shibuya on bisnesaluetta sekä hyvin kuuluisa varsinkin nuorisolle suunnatuista shoppailumahdollisuuksistaan ja maineestaan jonkinlaisena muotimekkana. Viihdemahdollisuudet ovat Shibuyassa myös päätähuimaavat ja väittäisinpä, että kysyttäessä länkkäreiltä mielikuvia Tokiosta, kuvailisivat he aika pitkälti kaikkea sitä mitä Shibuya edustaa.


Random ukkeli moikkailemassa gaijineille sekä Shibuyan hulinaa vilkkuvaloineen.


Shibuyan 6-suuntainen pääristeys kuvattuna läheisen Starbucksin ikkunasta.


Shibuyassa vietimme myös DJ:n syntymäpäiväjuhlia. Huomioikaa keskimmäisessä kuvassa kappale kauneinta Suomea valumassa pitkin Jessen poskea.


Jäätelökaupunki Ikebukurossa. Oikealla Jesse naudan- ja hainlihajäätelöiden kera.

Mikäpä sen parempi paikka viettää post-apocaly... drinking -päivä, kuin Ikebukuron Sunshine City -nimiessä ostoskeskuksessa sijaitsevassa herkkukaupungissa. Kaikenlaista mättöä löytyi, mutta itse suuntasimme kuuluisaa jäätelökaupunkia kohti maistelemaan oudoimpia jäätelömakuja joita maa päällään kantaa.


Maistuisiko curry- tai käärmejäätelö? Unohtakaa se wasabijäätelö... nyt kolottaa mustekalajäätelöhammasta!


Kymmensormijärjestelmä tai kuole!

Kun Suomesta viimeisetkin kolikkopelihallit ovat kutakuinkin kuolleet jo sukupuuttoon tietokoneiden ja konsoleiden takia, löytyy niitä Japanista joka nurkalta. Täällä varmaan joka asialle löytyy vannoutunut harrastajakunta, eivätkä kolikkopelit ole poikkeus. Pelihalleissa voikin ihailla "ammattilaisia" työssään pelaamassa uusimpia taistelupelejä päivät pitkät, vieressään tuhkakuppi, kolikkokuppi ja eväät.

Itse olen jo pitkään harmitellut, kun itselleni sopivaa peliä ei oikein ole löytynyt. Esimerkiksi Tim on loistava autopeleissä ja DJ on lahjakas rytmipeleissä. Kaikkihan ampua osaavat, joten enpä sitäkään voisi erikoistaidokseni kutsua. Kaikki tämä muuttui kuitenkin kertaheitolla törmättyäni eräässä Tokion 5-kerroksisessa pelihallissa kirjoituspeliin. Jes!

Hetken hiki hatussa hakattuani näppäimistöä ryhmän japanilaisia taustalla ihaillen ja kuvia räpsien, olin tyytyväinen mutta supervoimani tajuttuani samalla hämmentynyt. Timin ihailun-, hämmästyksen- ja huolensekainen kommentti suoritukseni jälkeen oli hyvin kuvaava: "Yukka, what are you doing with your life?".


Saigo Takamorin patsas Uenon puistossa ja maisemia.

Päivän päätepysäkki oli Asakusan lähellä sijaitseva Ueno, joka on kuuluisa todella isosta ja rauhallisesta puistostaan sekä sieltä löytyvistä vähän vanhempaa aikakautta edustavista rakennuksistaan.


Lisää samaista puistoa.

Oli ihan yllättävää löytää näinkin valtava ja rauhallinen puisto Tokion hulinasta. Kyseisestä puistosta löytyvät myös mm. Tokion kansallismuseo, tiedemuseo ja taidemuseo.


Iltamaisemia Uenossa.


Oikealla länkkärit innoissaan halvasta ja hyvästä ruuasta.

Kaikista Tokion alueista Ueno nousi omaksi suosikikseni viimeistään siinä vaiheessa, kun lähdimme syömään illallista. Ueno on nimittäin myös kuuluisa juna-aseman läheisyydessä sijaitsevista lukuisista erittäin hyvistä ja varsinkin halvoista ruokapaikoistaan. Uenossa tulikin siis syötyä ja juotua koko Tokion keikan halvimmat grilliherkut sekä oluet.

Uenon halpoja safkoja liippaavana nice to know tietona: Tokiokeikkamme aikana havaitsimme, että yleinen hintataso Tokiossa on tuntuvasti korkeampi, kuin Osakassa. Vähän kaiken suhteen. Tokiolaiset kaverimme olivat todella hämmästyneitä kertoessamme vakiopaikoistamme Osakassa, jossa n. 20 euron sisäänpääsymaksulla voi juoda niin paljon kuin haluaa aina aamuun asti. Eipä Tokion hintataso Osakaan verrattuna kuitenkaan niin suuri ylläri ollut, sillä Tokiohan on siis tunnetusti THE kaupunki, jossa raha liikkuu ja ihmiset ovat myös valmiita näyttämään varallisuutensa.

Uenon halvasta oluesta huolimatta päätimme kuitenkin iltamme aikaisin, sillä seuraavana aamuna oli vuorossa koko päivän kestävä rankka keikka kohteena...


Tokyo Disneyland!

Oikealla päivän seurue: Meikä, Jesse, Tim, Shuto & Tomomi (kavereita Tokiosta) sekä Jessen ex-tyttöystävä Hawaiilta Mailey (opiskelee nykyään Tokiossa).


Ja taaskaan ei ollut ihmisistä pulaa.

Disneyland oli myös tupaten täynnä ja jokaiseen laitteeseen olikin jonotusaika n. 70 minuuttia, ellei etukäteen käynyt hakemassa fast passia, eli lippua jolla pääsee parin tunnin päästä suoraan jonon ohi. Jenkit olivat kylläkin ihan tyytyväisiä, sillä kuulemma Amerikan Disneylandeissa jonotusajat ovat vieläkin pidempiä ja on aivan sama milloin lähtee disneilemään, sillä mesta on aina ihan tupaten täynnä.

Itse härvelit olivat ihan kivoja, vaikka jäinkin kaipaamaan vähän kovemman luokan vuoristoratoja kuten Universal Studios Japanissa. Anyways, voinpahan nyt sanoa oikeasti käyneeni Disneylandissa! Yeah!


Vasemmalla psykedeliatrippi veneellä, oikealla kauhunhetkiä teekupissa.


Ultraman-pose tukkijoella ja paras osa Disney-paraatista, eli itse Aku!


Mitä näistä nyt sanoisi.


Sekoilut Akun autossa ja pakollinen päivän päättävä hyppy.


Pyjamabileet asuntolassa.

Viimeisenä iltana otimme rauhassa ja vietimme erittäin japanilaistyylisen illan Wakkin viereisessä huoneessa asuvan työkaverin huoneessa kalsarit jalassa kaljaa juoden sekä pleikkaria pelaten. Kun asuntolan väellä ei ole sen kummempaa tekemistä hengailevat he aina jonkun huoneessa tai ovat pelaamassa alakerrassa pöytätennistä. Oikeastaan aika samanlaista se näyttäisi meininki salarymaneilla olevan, kuin meikäläisen kanssa samassa asuntolassa asuvilla yliopiston urheilijoilla.

Asuntola itsessään ihan mielenkiintoinen siinä mielessä, että Wakkin mukaan palkka jota duunistaan saa on pieni, mutta firma tarjoaa hyvät luontaisedut kuten huoneen ihan mukavasta asuntolasta 30 eurolla kuussa. Ei siis yhtään hassumpi vuokra.


Keisarin tiluksia. Keskellä idiootti länkkäri Tokiossa pukeutuneena "I love Osaka" -T-paitaan ja 2 euron kravattiin.

Viimeisenä päivänä ehdimme vielä pyörähtää keisarin palatsin porteilla ja läheisessä keisarillisessa puutarhassa ennen junamme lähtöä. Kovin pitkälle ei keisarin tiluksilla pääse kuitenkaan seikkailemaan ennen kuin matka tyssää vartioituun vallihautaan. Ilmeisesti vierestä löytyvä puutarha onkin siis tarkoitettu turisteja varten, mutta pian lähtevän junan ja puutarhan suuren koon vuoksi emme kuitenkaan ehtineet siihen sen kummemmin tutustua.


Lisää tiluksia.


Keisarillista puutarhaa.

Tämän jälkeen käppäilimme asemalle, ostimme viime hetken matkamuistot joilla tukkia koulussa odottavien kavereiden turvat ja hyppäsimme Osakaan suuntaavan luotijunan kyytiin.

Loppusanoina on sanottava, että Osakassa viettämäni aika oli selvästi lieventänyt mahdollisia uuh- ja aah-efektejä joita olisin potentiaalisesti kokenut jos Tokio olisi ensimmäinen paikka jossa Japanissa oloni aikana vierailisin. Nyt olin jo kulttuurishokit ja yllärit kokenut ja Tokio oli lähinnä jälleen vain yksi mesta Japanissa - vain erilainen sellainen. Reissu oli kuitenkin erittäin loistava kokemuksena ja suurin ylläri koko reissulta olikin se, kuinka paljon opin itsestäni.

Huomasin selvästi erot Tokion ja Kansain-alueen välillä - varsinkin ihmisissä. Saavuttuani viikon jälkeen Shin-Osakan asemalle ja nähtyäni meluavat osakalaiset värikkäissä verkkareissaan, suorastaan yllätyin siitä onnellisesta ja helpottuneesta fiiliksestä jonka sain, kun pääsin vihdoin palaamaan "kotiin". Tokiossa paikallisten kanssa keskustellessani tajusin myös, kuinka paksua Kansain-murretta puhun tokiolaisten säikkyessä voimakkaita ärriäni ja outoja sanapäätteitäni.

Tokio on siis vain yksi puoli Japanista, niin kuin on Kansaikin. On siis selvää, että joku paikka sopii toisille paremmin, kuin toisille. Itse nautin värikkäistä, hauskoista ja ystävällisista osakalaisista sekä Kansain läheltä löytyvistä mainioista mestoista. Ymmärrän myös hyvin jos joku nauttii Tokion kaltaisesta kansainvälisestä metropolista jossa riittää menoa ja meininkiä 24/7.

En siis tiedä olinko jo ennen reissua näin osakalainen, mutta ainakin nyt reissun jälkeen vannon henkeen ja vereen Osakan nimeen. Täällä se on kaikki mitä meikäläinen tarvitsee!