Tokyo - osa 1/2

Toukokuun aloittaa golden week -niminen viikon kestävä putki juhlapyhiä. Golden week on yksi niitä harvoja hetkiä jolloin japanilaiset pääsevät oikeasti lomailemaan, jos pääsevät. Itsehän päätimme DJ:n, Jessen ja Timin kanssa hyödyntää tilaisuuden nappaamalla luotijunan Tokioon, jossa sitten kyseinen viikko tulikin vietettyä.

Tokioon menimme kaikki samalla junalla, mutta itse paikan päällä asuimme kaikki eri paikoissa. Jesse ja Tim vuokrasivat hotellihuoneen, DJ asui jonkun kaverinsa mutsin luona ja itse vietin viikkoni alunperin Suomessa tapaamani Kentaro:n huoneessa. Kentaro, eli lempinimeltään Wakki, on Kokoron lukiokavereita ja yliopistosta valmistumisensa kunniaksi lähti n. 1,5 vuotta sitten reissaamaan Pohjoismaihin. Nykyään Wakki työskentelee Tokiossa hiki hatussa ja asuu firmansa asuntolassa, josta minullekin siis tilapäismajoitus saatiin.


Shinkansen saapuu Shin-Osakan asemalle.

Tokioon pääsee Osakasta myös mm. yöbussilla, joka on Shinkansenia huomattavasti halvempi vaihtoehto. Bussireissu kestää n. 10 tuntia, kun taas Shinkansenilla matka taittui n. 2 tunnissa. Shinkansen on muutenkin jo itsessään kokemus, joten hitusen tyyriimpi hinta oli ihan hyväksyttävissä.


Shinkansenissa.

Shinkansen on vähän kuin maan päällä kulkeva lentokone. Sisätilat muistuttavat lentokonetta (paitsi, että jalkatilaa on todella runsaasti) ja kovan vauhdin vuoksi korvatkin menevät lukkoon. Joka istuimen vierestä löytyvät myös pistorasiat läppäreille ja ilmainen internet. Henkilökunta myös työntelee virvoitusjuomakärryä pitkin käytävää, jotta kotimatkalla olevilta stressaantuneilta bisnesmiehiltä ei pääsisi (korvaamaton) kalja loppumaan.


No beer, no life.

Heti Tokioon päästyämme, tuli Wakki suoraan duunista vastaanottamaan meidät ja asemalta päädyimmekin suoraan izakayaan Wakkin todettua, että ilman kaljaa ei voi olla elämää. Japanilaisesta businesskulttuurista onkin hyvä tietää, että työpäivä ei koskaan pääty ylitöiden loputtua vaan lähes joka päivä asiaan kuuluu lähteä kaljalle työkavereiden kanssa. On osa kulttuuria, että työpaikalla tehdään töitä mutisematta ja jälkeenpäin kaikki stressi puretaan izakayassa juomalla kaljaa, purnaamalla kaikesta ja haukkumalla pomo alimpaan helvettiin. Sitten mennään kotiin, nukutaan ja huomenna taas sama juttu. Keskiverto japanilainen bisnesmiesmies (aka salaryman) olisikin todennäköisesti suomalaisin standardein jonkin sortin alkoholisti. Täällä se on vain osa työelämää.


Senso-ji -temppeli Asakusassa ja ihmisiiiiiäääää.

Tokio on valtava kaupunki jota ei varmaan kukaan ole läpikotaisin onnistunut kaluamaan, mutta onneksi yhden viikon aikana kiertää helposti kaikki kuuluisimmat kaupunginosat. Näistä ensimmäisenä suuntasimme kohti Asakusaa, joka on kuuluisa muutamista pyhätöistään ja kuvissa näkyvästä Senso-ji -temppelistä.

Heti ensimmäisiä suuria eroja Tokion ja Osakan välillä joita reissun aikana huomasin oli ihmisten ja varsinkin länsimaisten sellaisten määrä. Osakassa asuu se 5 miljoonaa ihmistä ja Tokiossa 30 miljoonaa. Sen huomasi joka kerta mm. junissa, jotka olivat aina ihan tupaten täynnä. Osakassa ruuhkajunat ovat tietenkin myös täynnä, mutta kyllä täällä muuten pystyy junassa hengittämään. Tokiossa oli tilaa joka paikassa niukemmin ja nyt vasta ymmärsin mistä mielikuvat Japanin väenpaljoudesta tulevat (todennäköisesti olen myös jo hyvin tottunut Osakan väenpaljouteen). Länkkärituristien määrä oli myös erittäin runsas ja oli aivan selvää, että Tokio on kansainvälinen kaupunki jonka asukkaat ovat jo ulkomaalaisiin tottuneet, kun taas Osakassa saan olla tyytyväinen etteivät ihmiset tule kepeillä tökkimään.


Jesse ostamassa Takoyakia ja lisää Senso-ji:tä.

Kansai ja Kanto (Osakan & Tokion alueet) ovat vähän kuin Suomi ja Ruotsi. Ihmiset käyttäytyvät ja puhuvat eri tavoin ja tietenkin pitävät omaa kotipaikkaansa maailman napana. Varsinkin osakalaisilla on kovin vahva "Kansai on paras!" -asenne ja Osakassa kuuleekin usein tokiolaisten olevan töykeitä nirppanokkia, kun taas tokiossa voi kuulla osakalaisten olevan äänekkäitä ja likaisia.


Buddhapatsaita ja jengi DJ:tä lukuunottamatta.

Tokio itsessään on jo niin valtava, että sillä voi käsittää koko Kanton alueen, kun taas Kansain alue käsittää sisäänsä Osakan, Naran, Kyoton, Koben, Himejin jne. Japani on myös käytännössä syntynyt Kansain alueelta ja merkittävimmät historialliset kohteet löytyvätkin Kansaista. Tästä johtuen kansailaisten argumentti Kansain paremmuudesta onkin usein juuri se, että Japanin historia käytännössä sijaitsee Kansaissa (joka on kylläkin aika paljolti totta). Kantolaiset taas usein vastaavat toteamalla Kansain olevan maaseutua jota ei voi edes verrata Tokion kaltaiseen metropoliin.

Näin tovin Osakassa asuneen näkökulmasta on kyllä pakko myöntää, että vaikka mm. Senso-ji oli ihan nätti temppeli, ei yhtä tuhansien kerrostalojen ympäröivää tupaten täynnä olevaa temppeliä voi edes verrata Kyotoon tai varsinkaan Naraan. Tässä mielessä annan siis Kansaille oman ääneni taistelussa alueiden paremmuudesta, jos historiallisista kohteista on kyse.


Senso-ji:n jälkeen hyppäsimme veneen kyytiin ja lähdimme ajelulle Sumida-joelle. Keskellä Wakki pistämässä parastaan ja oikealla "kultainen kakka", eli Asahi -panimon päämaja.


Vasemmalla mielettömän kalliita asuntoja, oikealla Roppongia ja Tokyo tower joelta nähtynä.


Random koirakaveri ja temppeli Roppongin lähettyvillä, josta sanotaan, että Japanin viimeisen shogunaatin perustaja Tokugawa Ieyasu itse olisi käynyt lapioimassa temppelin perustaa.


Temppelin taustalla häämötti Tokyo tower kaikessa komeudessaan.


Tokion satoja vuosia vanhoja temppeleitä ympäröivät kerrostalot toivat mielenkiintoista kontrastia näkymiin. Oikealla propelleja, joiden taustasta en kylläkään osaa tällä kertaa sen kummemmin kertoa.


Buddhalaismeininkiä temppelin sisällä.


Kaikista Japanin kaupungeista löytyvistä torneista Tokyo tower on luonnollisesti se kuuluisin, joten pitihän sekin käydä tsekkaamassa. Keskellä Jesse sinisessä hississä, oikealla maisemaa.


Lisää maisemaa ja apinashow tornin juuressa.


Vilkkuvaloja päivän viimeisessä kohteessa - Akihabarassa.

Jos elää sarjakuvilla, animella ja tietokonepeleillä tarjoaa Akihabara kaiken mitä nörtti voi tarvita. Eikä siinä vielä kaikki. Nythän ei siis puhuta mm. tavallisten tietokonenörttien (kuten vaikkapa meikäläisen) tarpeista, vaan pitää muistaa, että kyseessä on Japani, jossa nörtteyskin viedään aivan uusiin ulottuvuuksiin. Akihabarassa näinkin aivan uskomattoman stereotyyppisiä nörttejä, joiden olemassaoloon en aluksi edes uskonut. Kuitenkin omin silmin todistettuani jengiä katselemassa nakusarjakuvia lasit huurussa hikoillen, oli totuus pakko hyväksyä.

Akihabara on kuuluisa myös ns. Maid -kahviloistaan, joissa lolitaröyhelöasusteiset tytöt tarjoilevat kahvia ja kutsuvat asiakkaita mm. termeillä "mestari", "omistaja", "herra", tai miksi vaan mistä kukakin nyt kiksinsä saa.


Ihku lolitarönssyli joka olis ollu niinku niiiiin mua, mutta jäi nyt ostamatta. Oikealla Maid -kahvilan työntekijä houkuttelemassa ohikulkijoita kahville.

Akihabaran aikuisviihdekaupat ovat myös jotain tsekkaamisen arvoista ja vaikka internetin kasvattina luulin jo nähneeni kaiken, en oikein voi sanoin kuvata kaikkea Akihabarassa näkemääni. Salaa räpsityt kuvat saavat myös jäädä julkaisematta. Pakko kyllä myöntää, että on näillä japanilaisilla mielikuvitusta, eikä aina hyvässä mielessä...

Maid-meiningistä on myös sanottava vielä sen verran, että kaikki kadulla kohtaamamme maidit olivat aivan älyttömän nuoren näköisiä. Todennäköisesti kaikki 18-vuotiaita joista vielä ne kaikkein nuorimman n äköisimmät ovat päässeet duuniin.


Lisää Akihabaran vilkkuvaloja ja meikäläinen selvästi harkitsemassa Maid -kahvilaa. Oikealla Akihabaraa parhaimmillaan (huom. ovat muuten sitten kaikki miespuolisia).

Akihabara ja Harajuku ovat paikkoja jonne viikonloppuisin kerääntyy paljon nuoria pukeutuneena lempipeliensä ja sarjakuviensa hahmoiksi (ns. cosplay). Monet nuorista panostavat asuihinsa aivan uskomattomissa määrin ja vaikka en itse moisesta niin nappaa, on pakko antaa rispektiä siitä kuinka hienoja jotkut asuista ovat. Monet kyseisistä nuorista ovat myös mm. koulukiusattuja ja cosplay on heille tapa toteuttaa itseään ja saada hyväksyntää kavereiltaan. Tällä kertaa emme kuitenkaan liikkuneet kummassakaan paikassa viikonloppuna, joten suurin osa cosplayereista jäi nyt näkemättä.


Päivä päättyi mihinkäs muuallekaan kuin izakayaan Wakkin vanhojen koulukavereiden kera. Ja kuten keskimmäisestä kuvasta voi huomata, löytyihän sieltä Akihabarasta jotain meillekin.


Harajukua, matka kohti Shinjukua sekä naistenvaateliike "ehkä söpö".

Harajuku ja Shinjuku ovat kävelymatkan päässä toisistaan olevia shoppailuparatiiseja joista voi löytää kaiken luksusbrändeistä harvinaisempaan alakulttuurimuotiin. Tästä johtuen varsinkin Harajuku onkin suosittu paikka cosplayereiden ja muiden "visual kei" -tyylisten extravaganttien pukeutujien keskuudessa. Harajukun ja Shinjukun läpi koluttumme oli todettava, että jos shoppailemaan haluaa lähteä, on Tokio aivan uskomattoman hyvä paikka siihen tarkoitukseen.

Pyöriessämme Harajukussa tuli vastaan myös liike nimeltään "ehkä söpö". Pienen taustatutkimuksen jälkeen selvisi, että "ehkä söpö" kuuluu SM2 -nimiselle ketjulle joka myy pääasiassa naisten vaatteita, laukkuja ja koruja. Muita samaiselle ketjulle kuuluvia myymälöitä ovat mm. "otan tämän", "keittiö" ja "olohuone". Osakassa olen törmännyt mm. olohuoneeseen ja otan tämään.

Putiikkien alkuperä SM2:n nettisivujen mukaan on se, että kylmän sodan aikaan amerikkalainen Samantha -niminen nainen vieraili Moskovassa ja positiivisuudellaan toi valoa sekä iloa moskovalaisille. SM2 on siis lyhenne nimestä "Samantha". Mutta miten tämä kaikki liittyy suomen kieleen tai Suomeen? Niin, otapa siitä nyt sitten selvää. Todennäköisesti taustavaikuttajana on kuitenkin ollut Suomen "slow life" -imago Muumeineen, revontulineen ja valoisine kesineen. Tässä mielessä Suomi nauttiikin etuoikeutettua asemaa muihin Pohjoismaihin verrattuna, sillä täällä päin maailmaa kaikki tuntevat mm. Muumit ja Joulupukin yllättävänkin hyvin, kun taas muista Pohjoismaista ei niin hirveästi tiedetä. Itsensä hengiltä työskentelevät japanilaiset myös tuntuvat ihannoivan suomalaista rentoa meininkiä ja luontoa johonkin pisteeseen asti. Ilmeisesti SM2 onkin siis halunnut assosioida brändinsä tähän imagoon mitenkäs muutenkaan, kuin antamalla myymälöilleen suomenkieliset nimet.

Lisää Tokiota kohtapuoliin osassa 2/2.