Okayama

Teimme DJ:n kanssa viikonloppureissun Okayamalle moikkaamaan DJ:n alunperin Californiassa tapaamaa kaveria Masaea. Vaikka Okayaman kaupungissa asuu n. 700 000 ihmistä, käsitetään itse Okayaman alue melko maaseuduksi. 700 000 ihmisen väkiluku on japanilaisittain hyvin pieni numero ja verrattuna vaikkapa Osakaan, ei se ole juurikaan mitään. Tästä johtuen saimmekin myös muutamilta osakalaisilta kavereiltamme pientä lähtöä edeltävää vinoilua tyyliin "Mitä te siellä landella oikein voitte tehdä?".

Okayama osoittautui kuitenkin aivan mainioksi mestaksi kaikessa erilaisuudessaan. Osaka on täynnä pieniä, ahtaita, sokkeloisia katuja sekä väenpaljoutta ja omituisia ihmisiä. Okayamalla taas kadutkin olivat ihan oikeasti katuja, yhtäkään huithapelia ei näkynyt mailla halmeilla ja näin jopa oikeaa luontoakin pitkästä aikaa. Itse asiassa Okayama muistutti hyvin paljon Suomea ja löytyipä kaupungista myös Helsingin kanssa lähes identtinen raitiovaunuverkosto. Hyvä keikka siis kaikin puolin. Japanin lande ei suomalaisen silmin ole landea nähnytkään.


Heti juna-asemalta päästyämme lähdimme tutustumaan Okayaman linnaan. Oikealla allekirjoittanut ja sininen karkki.


Vasemmalla Masae ja DJ, sekä pienehkö Okayaman linna.


Linnan sisätiloja ei vissiin oltu suunniteltu 190-senttisille.


Sisällä pääsi sovittamaan oldschool-asusteita.


Ja niistähän sitä hupia riittikin.


Linnan puutarhaa.


Tämäkin puutarha oli oikein nätti, vaikka ei vielä täydessä kukassa ollutkaan.

Täällä on jo onneksi kevät kovassa vauhdissa ja n. viikko sitten kävi lämpötila jo 24 asteessa. Oli ihan kiva pitkästä aikaa käppäillä shortsit jalassa kaupungilla. Viimeistään ensi kuun loppupuolella pitäisi olla jo kesä täydessä vauhdissa ja mukavat kelit. Pitääkin siis nauttia nyt, kun vielä voin. Nimittäin kesäkuusta eteenpäin elämä onkin sitten taas tuskaa, kun ilma on inhottavan kostea ja kuuma.


Jotain varpusia oli myös.


Illalla sitten mitäs muutakaan, kuin sushia...


...sakea ja karaokea!


Okayamalta löytyi myös parasta ramenia jota olen tähän mennessä Japanissa syönyt.


Vuoristomaisemaa.

Lauantaina ajelimme maaseudulla maisemia ihaillen, päämääränämme eräs vuoren uumenissa kulkeva luolastoverkosto jossa joku on ilmeisesti joskus elänytkin.


Luolaseikkailu alkakoon. Meiningissä mukana Action-DJ ja Klonkku.

Koska aurinkolasien pitäminen yöllä näyttääkseen coolilta on jo lähes dorkuuden ykkösklisee, päätti DJ päivittää käsitteen seuraavalle tasolle ja pitää aurinkolaseja luolassa. Enää ei siis dorkaksi päästäkseen riitä, että käyttää aurinkolaseja yöllä baarissa, vaan vasta kaluttuaan pimeän luolaverkoston läpi aurinkolasit päässään voi kutsua itseään tosi-idiootiksi.


Videota luolaseikkailun alkupäästä.


Loppupäässä pystyi seisomaan jo selkä suorana.

Luolaston keskivaiheilla kävivät tunnelit todella ahtaiksi ja vietinkin suurimman osan seikkailusta kyykyssä. Kävi ihan hyvästä liikunnasta ja vaikka kyseessä olikin viileä luola, sai hien oikein hyvin pintaan.


Valoa tunnelin päässä ja uloskäynniltä löytynyt pyhättö ennustuksineen.


Luolasta päästyämme oli hyvä hetki hengähtää joen varrella jäätelöä syöden ja leipäkiviä heitellen.

Kauniissa vuoristomaisemassa hengailu ja automatkalla maisemien ihailu olivat kokemuksia joita en tiennyt kaipaavani, mutta ne kokiessani tajusin heti, että kaipa sitä loppupeleissä aina on suomalaisen sydän luontoa lähellä. Osakassa ei pahemmin vihreää ole, mutta ei sitä ole myöskään osannut kaivata. Vasta pitkästä aikaa oikeaa luontoa nähdessäni taas tajusin, kuinka siitä pidänkään.


Masaen kaveri Buuchi ottamassa rennosti sekä Masae ja wasabijäätelö.

Pidän vihreä tee -jäätelöstä sekä salmiakkijäätelöstä, mutta vaikka voinkin wasabijäätelöä syödä, en sitä kyllä tule kaipaamaan. Opetanpa teille kuitenkin miten voitte päästä lähelle samaa makunautintoa: Tarvitaan puoli litraa vaniljajäätelöä ja iso tuubi Turun sinappia. Purista koko tuubi jäätelön päälle, sekoita ja nauti. Mmmmmmmm!


Japanissa temppeleitä löytyy joka paikasta, näinpä siis myös Okayamalta.


Temppelin kupeessa sijaitseva bambumetsä ja kuva temppelialueen sisäänkäynniltä.


Herkkuja merestä. Onneksi näyttävät tuhat kertaa pahemmilta, kuin miltä maistuvat.

Sunnuntaina ehdimme vielä ennen kotiinlähtöä käydä paikallisella kalatorilla, josta sai ostella kaikenlaista ötökkää lautaselle ja sen jälkeen grillata niitä torin vieressä sijaitsevalla alueella. Mustekalat sun muut ötökät menevät nykyään oikein mainiosti, mutta pehmis jossa oli friteerattua silakkaa ja kastikkeena soijakastiketta oli jo kaikessa järjettömyydessään liikaa. Suosittelen siis sitä wasabivaihtoehtoa.

Osaka: Namba

Osaka on maatuska. Monta kaupunkia kaupungin sisällä, joiden sisällä on vielä pienempiä kaupunkeja. Jos sanon asuvani Ibarakissa, ei se välttämättä sano vielä mitään, sillä sekin on vain yksi pienempi kokonaisuus Suitasta, joka on yksi pienempi kokonaisuus Pohjois-Osakasta, joka on yksi pienempi kokonaisuus Osakasta, joka on yksi pienempi kokonaisuus Kansain alueesta, joka taas on yksi pienempi kokonaisuus Japanista. Tästä johtuen aina ei tarvitse lähteä muutamaa junapysäkkiä pidemmälle nähdäkseen jotain erilaista.

Osakan kuuluisimmat viihdekeskukset ovat Namba ja Umeda. Umeda on myös Osakan pääasema, ydinkeskusta ja businessalue. Namba taas tuntuisi olevan keskittynyt lähinnä enemmänkin siihen viihde-, ruokailu- ja shoppailupuoleen ja tästä johtuen houkutteleekin kaikenlaista vipeltäjää, joista suurin osa nuorisoa. Yöelämä Nambassa onkin kieltämättä aika villiä lukuisine clubeineen, baareineen ja tietenkään niitä eri makuja laidasta laitaan palvelevia aikuisten viihdekeskuksia unohtamatta.


Dotonbori

Nambakin on jaettu useaan eri alueeseen joista toiseen pääsee kuitenkin helposti vain suoraa linjaa kävelemällä. Yksi kuuluisimmista alueista on Dotonbori, joka oli aikoinaan punaisten lyhtyjen aluetta, mutta tuli sittemmin tunnetuksi jo kadonneista teattereistaan. Nykyään Dotonbori tunnetaan lukuisista ruokailuvaihtoehdoistaan. Myös muutamat Namban kuuluisimmista ikoneista sijaitsevat siellä.


Kani Doraku -niminen mekaaninen rapu ja Glico-man.

Kani Doraku ja Glico-man ovat kaksi kuuluisimmista Namban ikoneista ja edustavatpa ne omalla tavallaan myös koko Osakaa. Kani Doraku rakennettiin 1960-luvulla rapuravintolan "maskotiksi" ja Glico-man vuonna 1935 mainostamaan Glico -nimisiä karkkeja. Sinänsä sen kummempia toimintoja ravulla ja Glico-manilla ei kuitenkaan ole. Kaikki kuitenkin tietävät kyseiset kapineet ja kaipa ne ovat jonkinlainen osa osakalaista identiteettiä.


Namballe ominaista hulinaa, Nipponbashi -silta sekä istuskelua joen varrella.

Namba on aina aivan täynnä ihmisiä, oli sitten päivä tai yö. Namba onkin myös ehkä tähän mennessä sekavin paikka jossa olen käynyt ja vaatikin aika monta visiittiä ennenkuin opin siellä kulkemaan. Ensimmäisellä kerralla en päässyt edes vielä metroasemalta ulos, kun jo eksyin. Suurimmaksi osin Namba koostuukin ensimmäisen kuvan kaltaisista kävelykaduista ja muuten vaan ahtaista kujista.

Nambassa on myös monia kuuluisia siltoja, kuten vaikkapa Nipponbashi, joka yöaikaan tunnetaan myös pokaussiltana. Yöllä silta onkin suorastaan kiehtova kaikkine mies- ja naispuolisine huithapeleineen ehdottelemassa ohikulkijoille iltaa karaokessa tai muuten vaan yhteistä aamiaista. Varsinkin näin länsimaisena on suorastaan vaarallista hengailla kyseisellä sillalla yöaikaan, mutta ainakin tiedän mistä saan jonkun laittamaan minulle aamiaista, jos sille tarvetta on.


Namban yöelämä on myös todistettavasti koettu, mutta siitä ei puhuta.


Namba Parksia sekä näkymä katolta Dotonborin suuntaan.

Namba Parks on ostoskeskus, jonka katolla sijaitsee puutarha ja korkea toimistorakennus nimeltään Parks Tower.


"Amemura".

America village on omituinen Nambassa sijaitseva alue josta löytyy replica vapaudenpatsaasta sekä paljon katu- ja muuten vaan vähän erikoisempaan muotiin erikoistuvia kauppoja. Amemuran pitäisi kuulemma olla myös ulkomaalaisten hengailupaikka, mutta koska ulkomaalaisväestö on kuitenkin niin pieni, on paikka täynnä lähinnä hamppua polttelevia japanilaisia pikkugangstereita. Jos siis omituista porukkaa haluaa nähdä, niin Amemuraan mars.

Kokonaisuutena Namba on siis melko hämmentävä paikka. Itse suosin Umedaa, sillä porukka siellä on yleisesti ehkä vähän vanhempaa ja tästä johtuen ei ihan niin "funkya", kuin Nambassa. Nambassa on kuitenkin koko Osakan parhaat shoppailumahdollisuudet ja siellä myös sattuu ja tapahtuu joka kerta. Jos siis pitää villistä yöelämästä tai muuten vaan kovasta hulinasta, on Namba oiva vaihtoehto.

Rähinää okonomiyakin voimalla

Yliopiston japanilaisilla opiskelijoilla alkoi loma jo viime kuun puolivälissä ja lähes kaikki koulun fasiliteetit ruokala mukaanlukien ovat kiinni aina marraskuun loppuun asti. Tilapäistä apua tähän hätään tarjosi kuitenkin Kaneko-sensein A-ryhmälle pitämä okonomiyaki-oppitunti. Okonomi tarkoittaa suomeksi kutakuinkin "mitä ikinä haluatkaan" ja yaki tarkoittaa paistettua. Voisi siis tehdä johtopäätöksen, että okonomiyaki on vähän, kuin täkäläinen vastine pyttipannulle.

Yleensä okonomiyaki (ja sen sukulainen takoyaki) assosioidaan hyvin vahvasti Osakan alueeseen, mutta kyseessä on kuitenkin koko maahan levinnyt ruoka jonka ainekset vaihtelevat alueittan. Tavallisimmin okonomiyakitaikina valmistetaan kuitenkin sekoittamalla jauhoja, kananmunia, raastettua jamssia, silputtua kaalia ja vettä. Taikinan sekaan heitellään sitten mitä huvittaa mm. äyriäisiä, lihaa, sipulia ja juustoa jne. Kun piirakat/munakkaat/pizzat/whatever on paistettu molemmin puolin, heitetään päälle vielä okonomiyakikastiketta sekä majoneesia.


Ainekset sekaisin ja paistumaan. Meiningissä mukana myös C- ja D-ryhmiä opettava Fukui-sensei.


Okonomiyakin tuoksu houkutteli paikalle myös nälkäisiä korealaisia ja Masuda-sensein.


Om nom nom nom nom.

Okonomiyakitankkaus oli paikallaan, sillä sunnuntaina vielä Copa Alma -nimiset jujutsukisat, joihin olin valmistaunut lähes koko helmikuun viettämällä askeettista elämää ilman juhlimista, lähes joka päivä treeneissä käyden.


Ihmisiä riitti.

Kisat pidettiin samassa paikassa, kuin viimeksi mutta tällä kertaa ihmisiä oli aivan jäätävä määrä. Kilpailijoita yksinään oli jo yli 300 kpl, kun viimeksi vielä mahduimme kaikki samaan kuvaan. Tämän lisäksi paikalla oli myös tietenkin kilpailijoiden perheitä ja kavereita, ikäänkuin luomassa vielä bonuspaineita jo valmiiksi jännittävässä tilanteessa. Matsejakin käytiin neljällä matolla viime kerran kahden sijaan ja silti kisoissa vierähti yhteensä lähes 8 tuntia.


Allekirjoittanut poseeraamassa kisoista saamansa T-paidan kanssa sekä odottamassa kohta alkavaa seuraavaa matsiaan (leposyke 180). Suita Jiu-Jitsun seurakaverit myös meiningissä mukana.

Vaikka kyseessä ei ollutkaan enää ensimmäinen kilpailukerta, oli jännitys silti ilmeisesti väenpaljoudesta johtuen aivan eri luokassa, kuin viime kerralla. Matseja oli tiedossa myös paljon enemmän, sillä kisasin nyt myös avoimen painoluokan lisäksi 100,5 -kiloisten sarjassa. Tilannetta ei helpottanut myöskään se, että jouduin odottamaan ensimmäistä matsiani lähes 4 tuntia ja koko päivän kestänyt jatkuva jännitys kävi jo yllättävän hyvin kisakunnon päälle.

Matsatessani järkytyksekseni jouduinkin toteamaan, että kaikki vähäinen räjähtävyyteni, nopeuteni ja kestävyyteni olivat tipotiessään ja matsini olivat aikamoista kamppailua varsinkin itseäni vastaan. Onnistuin kuitenkin voittamaan kaikista viidestä matsistani neljä (+1 noshow) ja sijoituin täten 100,5 -kiloisissa 1. sijalle ja avoimessa painoluokassa 47 kilpailijan joukosta kapusin 3. sijalle.


Oikein blingblingiäkin antoivat.

Vaikka olinkin melko pettynyt omaan suoritukseeni, menivät kisat loppupeleissä kuitenkin hyvin. Tahmainen fiilis jäi silti kaivelemaan hampaankoloon joten ei auta, kuin treenata lisää ja laittaa ensi kerralla kunnon show pystyyn. Sitä ennen aion kuitenkin antaa itselleni sen verran anteeksi, että vedän kunnon lärvit paikatakseni ne monet hauskat hetket jotka missasin treenatessani kisoja varten, sekä juhlistaakseni tällä viikolla alkavaa kolmen viikon mittaista kevätloman alkua!