Arashiyama

Syksy on Japanissa hyvässä vauhdissa ja syksyn värien nauttimiseen on monia mahdollisuuksia. Tällä kertaa lähdimme porukalla Kyoton rajoilla sijaitsevalle Arashiyaman alueelle. Nimensä alue on saanut Arashiyama-vuoresta, jonka ympärillä kaikki sijaitsee. Alueelta löytyy mm. monia vanhoja temppeleitä ja Iwatayaman apinapuisto, jossa elää n. 150 kesyä apinaa. Tällä kertaa emme kuitenkaan käyneet apinoita moikkaamassa, sillä pyörimme vähän eri suunnassa.

Tähän vuodenaikaan paikalliset vaahterapuut ovat vaihtaneet lehtiensä värin punaiseksi ja niitä Arashiyamalla onkin hyvin paljon. Tästä sesonkiajasta johtuen paikka oli myös tupaten täynnä ihmisiä.


Japanilaisissa junissa voi ihailla kuskia työssään. On myös välillä ihan makeaa katsella maisemia kuskin näkökulmasta, kun junaradat kulkevat välillä kattojen yläpuolella ja juna kallistuu sivusuunnassa tiukissa mutkissa. Keskimmäisessä kuvassa suomalainen Joonas osoittamassa arvostustaan kyseistä ammattiryhmää kohtaan.


Maisemaa sekä korealaiset innoissaan.


Togetsukyon silta ja näkymä sillalta.


DJ kyydittämässä tyttöjä.

1500 jeniä (n. 10 euroa) maksamalla sai itsellensä veneen tunniksi. Yllättyin kun hoksasin, että suomalaisena sitä ei ole tullut ajatelleeksi, että kaikki eivät osaa soutaa. Niinpä oli välillä turhauttavaa katsoa rannalta, kun veneilijät törmäilivät toisiinsa (DJ mukaanlukien). Kun kaksi venettä lipui toisiaan kohti, nostivat ihmiset kädet ilmaan ja jäykkinä odottivat törmäystä samalla japanilaiseen tyyliin syvästi pahoitellen. Tragikomiikkaa parhaimmillaan.


Koko kylä oli ihan täynnä porukkaa.


Herim ja Sunny lounastamassa Soba-nuudeleita.


Maisemia ympäri Arashiyaman kylää.


Zenmunkkipatsaita.


Tenryu-ji -temppeli Arashiyaman kylän toisessa päässä. Tenryu-ji on Rinzai-koulun (yksi Japanin kolmesta isoimmasta zeniläiskouluista) päätemppeli.


Lisää Tenryu-ji:tä ja suomalainen törttö rikkomassa zeniläisen harmonian silkalla olemuksellaan.

Salmiakista puheen ollen...

Kuten edellisessä blogimerkinnässäni mainitsin, olen täällä kovasti syöttänyt japanilaisille salmiakkia ja yrittänyt parhaani mukaan kuvata reaktiot. Jokaista reaktiota en ole nauhalle saanut, mutta tässä kuitenkin viikonlopun ratoksi lyhyt kooste muutamista parhaista. Enjoy!

Elämää viikon varrelta

Täällä on elo viimeaikoina ollut melko arkista koulunkäyntiä, joten mitään sen kummempia tarinoita eeppisistä seikkailuistani ole tällä hetkellä kerrottavaksi. Arkinenkin elämä koostuu kuitenkin monista pienistä hetkistä ja kokemuksista, joten tässäpä siis muutama niistä kuvien muodossa.


Satunnaisia deekuja sammuneena kv-keskuksen aulassa.

Jostain syystä iso porukka vaihtareita päätti lähteä maanantaina koko yöksi laulamaan karaokea. Tämän taktisen liikkeen logiikkaa en aivan ymmärtänyt, sillä tiistai on aivan tavallinen koulupäivä siinä missä muutkin. Mielettömän hauskaa (suorastaan tragikoomista) oli kuitenkin seurata tunnilla torkkuvia vaihtareita ja kuunnella Rodrigon unenpuutteesta johtuvia sekavia juttuja. Loppu hyvin kaikki hyvin siis.


DJ kokoamassa miehuuttaan footbag-tapaturman jäljiltä sekä leikkauttamassa tukkaansa lyhyeksi.

Kyllästyttyään jatkuvasti hiuksissaan roikkuviin japanilaisiin, päätti DJ leikata jo melko potentiaalisen afronalkunsa pois. Mustan miehen vettä hylkivien ja paksujen hiuksien koskettaminen oli japanilaisille sen verran kiehtova kokemus, että koko touhusta ei meinannut tulla loppua. Sydämiä siis särkyi, mutta ainakin nyt on taas toistaiseksi rauha maan päällä.


Midori ja DJ pelaamassa kivi-paperi-saksia. Häviäjä sai suunsa täyteen salmiakkia.

Salmiakki todella on jotain hyvin suomalaista, sillä ainoa joka siitä täällä on tähän mennessä pitänyt on Jesse. Varsinkin aasialaisille se on jotain aivan kauheaa ja kyseistä herkkua tarjotessani yritänkin aina kuvata reaktiot. Japanilaiset ovat sympaattisia, kun he suorastaan lapsenomaisen pahaa-aavistamattomasti maistavat salmiakkia, vaikka meikäläinen kaivaa kameraa esiin ja muut tirskuvat jo valmiiksi taustalla.


Timin kotibileet.

Jenkkivaihtari Timothyn vaihtariperhe järjesti kaikille vaihtareille pienimuotoisen tervetuliaisjuhlan. Hyvää ruokaa hyvässä seurassa, muutama kalja ja ajoissa kotiin. Kyseinen perhe oli aikaisemminkin majoittanut vaihtareita ja viime vuonna heidän kanssaan oli asunut suomalainen vaihtari, jonka tuomat salmiakit olivat tietenkin vieläkin syömättä. Meikäläinen saikin sitten tehtäväksi niiden loppuun syömisen, jonka hoidin jo saman illan aikana ihailun ja pelonsekaisten katseiden saattelemana.


Akin kämppä sekä oikealla Aki, Arisa ja Jesse.


Butch ja Mikael sekä oikealla DJ ja allekirjoittanut juuri judotreeneistä saapuneena.

Perjantaina otimme iisisti ja menimme koulusta n. 10 metrin päässä asuvan Akin kämpille hengailemaan. Kyseinen kämppä on malliesimerkki japanilaisesta yksiöstä, sillä keittiökin on oikeastaan vain lavuaari seinässä eikä esim. paikkaa pesukoneelle yksinkertaisesti ole. Vaatteet pitää joko pestä käsin tai viedä pesulaan. Hyvän sijaintinsa vuoksi kämpän vuokra on n. 640 euroa, eli on se asuminen näköjään tyyristä täälläkin.

Kobe

Sunnuntaina lähdin DJ:n kanssa Kobeen tapaamaan Suomessa ensimmäisen kerran tapaamaani Ayakaa ja hänen kahta Kobessa asuvaa kaveriaan Mikaa ja Nagisaa. Kobe on vanha satamakaupunki ja myös ensimmäinen satamakaupunki joka avasi porttinsa länsimaille vuonna 1853, samalla päättäen Japanin pitkän eristäytymisen muusta maailmasta.

Koben satama oli pitkään Japanin vilkkain, kunnes vuonna 1995 tapahtunut suuri maanjäristys tuhosi huomattavan määrän infrastruktuuria ja pudotti Koben Japanin neljänneksi vilkkaimmaksi satamaksi. Satamastaan johtuen Kobe on erittäin kansainvälinen kaupunki ja siellä asustaakin melko paljon ulkomaalaisia.

Kuuluisin Kobe on kuitenkin lihastaan, jota en kuitenkaan tällä kertaa maistanut sen tyyriin hinnan vuoksi. Koben lehmiä kasvatetaan tarkkoja sääntöjä ja laatukriteerejä noudattaen ja ne saavat nauttia mm. oluesta ja hieronnasta. Liha on kuulemma ilmeisen maittavaa joten pitäneepä koittaa, jos euro taas jossain vaiheessa vähän vahvistuisi. Ruvetkaapa siis kuluttamaan oikein kunnolla, että saadaan taas euro vahvaksi ja Jukka kylläiseksi!



Ukot tukat leikattuina sekä Ayaka ja Nagisa, valmiina seikkailuun Koben chinatownin kuumottavassa tungoksessa.


Maisemia Koben näköalatornista.

Japanissa lähes jokaisesta vähänkin isommasta kaupungista löytyy jostakin kumman syystä näköalatorni. Koben torniin pääsi melko halvalla, joten siinäpä kelpo tapailla ihailla Koben hienoa satamaa. Bongasimmepa myös hääpippalot hotellin kattoterassilla.


Tornin jälkeen lähdimme käppäilemään satamabulevardille.


Vasemmalta oikealle: DJ, Mika, Ayaka ja Nagisa.


Välipalaa satamabulevardin shoppailualueella.


Kuvaa Koben Hankyu-aseman ostoskeskuksen sisältä sekä DJ demonstroimassa rummutustaitojaan suosikkirytmipelinsä parissa.

Täällä on joulukausi jo alkanut, joten pikkuhiljaa alkaa kaikenlaisia jouluviritelmiä ilmestyä, kuten kuvassa näkyvä valkoinen joulupuu.


Nyt se on sitten vihdoin ja viimein konkreettisesti todistettu: Persoonallisuuksien yhdenmukaisuus oli jo tiedossa, mutta myös yhdennäköisyys on suorastaan pelottava.